Lapsuudenystävät Marko ja Antti löysivät toisensa uudestaan, kun muusikoiden kulkuväylät kohtasivat 40 vuotta myöhemmin. Kummaltakin löytyi lauluja, joissa peilautuivat muistot lapsuudesta asti sekä tien varrella skulatusta amerikkalaisesta juurimusasta.
Heti alkuun kaksikko tunnustaa yhdyssiteensä viehättävällä kaveruuskipaleella Samanmoinen. Vuorenmaan kynästä ovat selkeimmät lapsuuden muistot silloisen maailman oivaltamisesta (Uskon mihin vaan) sekä seikkailuleikeistä (Kapteeni Kiddin haamu). Haavisto puolestaan konvertoi muistoksi Stonewall Jacksonin rikosballadin I Washed My Hands In Muddy Water.
Levyn ”aikuisemmat” laulut ovat muusikoiden arkisempia maailmantuskia ja ihmissuhdehuolia, joissa vuoroin ja yhdessä laulavat kaverukset tukevat sointuvasti ja sydämellisesti toisiaan. Leppoisan tarkasti ja lämpimästi soitetut kitarat, stilika, mandoliini ja basso ovat yhtä taitavasti kudottuna äänimattona alla. Maria Hänninen suo veljeilijöille naisellista suloa kahden kappaleen taustalaulussa ja Esa Pulliainen kirkastaa Pimeys-stygeä luksus-sooloillaan. Lopuksi tie vie muistoja uhkuvaan Wanhaan Jokelaan, jonka haamuksi ryhtyminen sulkee soittajien kulkeman ympyrän kaaren.