Arvio: Venomin ylläpitämä tasalaatu näyttäytyy sekä hyvässä että pahassa

Pienet annokset maittavat, mutta varsinaisten Venom-levymaratonien suorittamiseen vaaditaan jo vannoutunutta ihailua.
Arvio julkaistu Soundissa 4/2026.
Kirjoittanut: Toni Keränen.

Arvio

Venom
Into Oblivion
Noise/BMG

Basisti-laulaja Conrad ”Cronos” Lantin johtamalla heavy metal -pioneerilla on ehdottomia huippubiisejä, mutta ennen muuta bändi on pitänyt yllä varsin tasaista laatua. Tämä näyttäytyy sekä hyvässä että pahassa. Pienet annokset maittavat ja lavalla yhtye on päässyt jälleen riemastuttavan toimivalle tasolle, mutta varsinaisten Venom-levymaratonien suorittamiseen vaaditaan jo vannoutunutta ihailua.

Viime vuosina Venom on hy­väksikäyttänyt metallinsa punkah­tavan rokkaavaa puolta. Esimer­kiksi uusimman levyn kakkosbiisi, sinkkunakin julkaistu Lay Down Your Soul, on nopeutettu kierrätys From the Very Depths -levyn (2015) The Death of Rock N Roll -rymistelystä.

Death the Levellerin ja Metal Bloody Metalin kaltaiset takuuvar­mat luolamieshevirokkailut eivät jätä sinällään toivomisen varaa, mutta eivät ne myöskään pakota pariinsa kerta toisensa jälkeen.

Lopetuskappale Unholy Mother ei ole erityisen eeppinen, mutta poikkeaa dramaattisuudessaan ja hauskassa rytmittelyssään muusta materiaalista ja lopettaa levyn loistavasti. Keskivaiheen As Above, So Below on vähän samankaltainen tunnelmointi.