The Arockalypse -levyllä kuultiin todella nimekkäitä vierailijoita – erään mukaan pyydetyn tähden käytös hämmentää Lordia yhä

Kahdenkymmenen vuoden takaisella merkkilevyllä ovat mukana sellaiset kovanaamat kuin Udo Dirkschneider, Twisted Sisterin Dee Snider ja Jay Jay French sekä Kissin Bruce Kulick. Sitten oli vielä yksi maineikas kaveri, jota pyydettiin mukaan, mutta homma menikin oudoksi.
18.6.2026 07:00

Siitä on kulunut jo 20 vuotta, kun Lordi julkaisi The Arockalypse -kolmoslevynsä ja voitti ohimennen myös Euroviisut. Arockalypsellä julkaistu viisukappale Hard Rock Hallelujah on syöpynyt peruuttamattomasti kansakunnan musiikkihistoriaan, levy nappasi Suomessa triplaplatinaa ja myipä se kultaa myös Saksassa sekä Ruotsissa. Soundissa 6/26 on mukana kattava artikkeli merkkiteoksen synnystä, joten mikäli haluat kuulla Mr. Lordin, rumpali Kidan ja tuottaja Jyrki Tuovisen mietteitä albumin tekemisestä, lähde pikimmiten lähintä lehtipistettä kohti. Alapuolelta voi lukea pienen siivun pidemmästä haastattelusta, pätkässä muistellaan erästä huvittavaa tapausta Arockalypsen vierailijapuolelta. Tekstin on toimittanut Timo Isoaho.

Lue myös: Soundi 6/26: Eppu Normaali, Tarja Turunen, Scorpions, Joku Iiris, Lordi, Rufus Wainwright…

Pohjoisamerikkalaiset artistit eivät saapuneet Suomeen, vaan Kulick ja French lähettivät hengentuotoksensa sähköpostilla.

– Jayltä tuli karu mp3-tiedosto. Ekassa kanavassa soi biisi, toisessa hänen soolonsa. Onneksi Kulickin kanssa toimittiin vähän eri tavalla. Hän käytti omaa äänittäjää, jonka kanssa valmisteltiin hommaa keskustelemalla esimerkiksi mikkien asettelusta, Tuovinen kertoo.

– Kun oltiin myöhemmin rundilla USA:ssa, käytiin Jayn luona kyläilemässä. Kitaristi pahoitteli, että jos hän olisi tajunnut, että tässä tehdään oikein kunnon multiplatinalevyä, hänenkin panostuksensa olisi ollut erilainen. No, sattuuhan näitä, Sampsa ”Kita” Astala  naurahtaa.

Ja sitten oli vielä tapaus Sebastian Bach.

– Kun kysyttiin Sebua mukaan, eka vastaus oli caps lockeilla ”OF COURSE, FIRE IT UP DUDE” ja ainakin kymmenen huutomerkkiä. Mietittiin, että Sebu on messissä, mahtavaa, Putaansuu muistelee.

– Seuraavaksi aloin kysellä, miten homma hoidettaisiin, mihin lähetän tiedoston ja niin edelleen. Vastaus: ”YEAAHHHHHHH! LET’S DO THIS SHIT! WHOOAOOAAA!!!!!!!!!!” Lopulta kului kuukausia ja taas kuukausia, ja Sebun vastaukset olivat kerta toisensa jälkeen edellisen kaltaisia. Ei auttanut mitään, vaikka yritin toitottaa, että nyt alkaa olla viimeinen hetki. Se oli pikkuisen kummallista. Kaveri oli helvetin innoissaan ja halusi lähteä messiin, mutta mitään ei tapahtunut. Shittiä ei todellakaan doattu!

– Sitten The Arockalypse julkaistiin. Oltiinkohan jo saavuttu takaisin Suomeen Ateenan Euroviisuistakin. No, yhtäkkiä Sebulta tuli innokas kysymys, että milloin homma hoidetaan – ehkä vuosi deadlinen jälkeen! Siihen oli hupaisaa vastata, että kyseinen albumi myi jo platinaa ja ollaan nyt rundilla. ”AAH, ALL RIGHT MAAAAAAN! ALL RIGHT COOL!!!!!!!!!!!!!!!”