Knife Girlin eli Lili Aslon toinen albumi on monikerroksinen teos, jonka kutsuminen pop-albumiksi tuntuu vähättelyltä.
Suomessa julkaistaan huikeita määriä mielettömän hienoa musiikkia, ja esimerkiksi pop ja elektroninen sellainen voivat 2020-luvulla paremmin kuin kenties koskaan aiemmin. Suomessa ilmestyy kuitenkin myös hämmentävän paljon anteeksipyytelevää, ylipidättäytyvää ja eri tavoin estynyttä poppia. Ihan kuin moni taiteilija steriloisi ne todelliset sisimpänsä ryöpsähtelyt, koska sitä nyt vain pitää tasoitella kaikille tai jostain muusta syystä ei vain uskalleta.
Kuunnelkaapa Knife Girlin Cum-albumia. Se on poppia, jonka kuvaileminen hyper-popiksi ei ole yhtään liioiteltua. Se on raakaa, pitelemätöntä ja rohkeaa tekijänsä itsereflektointia niin monella tavalla, että se on hengästyttävä kokemus. Lili Aslon luoma hyperpop on yhtä aikaa äärimmäisen elektronista, todella orgaanista ja lähestulkoon maanisesti ulos puskevaa ihmismieltä äänen muodossa, eikä Aslo kaihda mitään keinoja tehdäkseen asiansa selväksi.
Cum-albumia on raakaa, pitelemätöntä ja rohkeaa tekijänsä itsereflektointia niin monella tavalla, että se on hengästyttävä kokemus.
Cum on vimmainen pop-albumi ja ennen kaikkea säkenöivästi räiskyvää musiikkia, vaikka sitä kuuntelisi täysin musiikkina, joraisi menemään mukana, eikä kuuntelisi riviäkään siitä, mitä sen sanoituksissa kerrotaan.
Siksi onkin upeaa, millaisen lisätason tai oikeastaan kymmeniä lisäkerroksia Cum saa juuri siitä, kuka Lili Aslo on, millaisia asioita hän on viime aikoina elämässään käynyt läpi, ja miten hän kuvailee näitä musiikin ja sanojen kautta.
Aslo kertoo tehneensä albumin niistä suurista muutoksista, joita hän on kokenut seksuaalisuutensa ja sukupuoli-identiteettinsä suhteen aloitettuaan hormonihoidot. Hän on halunnut tutkia erilaisia teemoja sukupuolien ympärillä mahdollisimman vilpittömillä ja suorilla tavoilla. Romantisoimatta tai dramatisoimatta. Monilla Cum-albumin kappaleilla Aslo kuvailee tunteita, joita transnainen voi kokea matkallaan sellaiseen kehoon, joka olisi hänelle koti. Matkan varrella myös ihmissuhteet ja seksi näyttävät niitä ihanimpia ja rumimpia puoliaan. Tässä tilassa ihminen on yhtä aikaa hauras ja vahva, ja Aslo kertoo suoraan elävänsä jatkuvassa väkivallan ja viharikosten pelossa.
Matkan varrella myös ihmissuhteet ja seksi näyttävät niitä ihanimpia ja rumimpia puoliaan.
Julmetun tarttuvien hyperpop-kappaleiden soidessa ja Aslon eläessä teemoja täysillä mukana sekä paljaalla että efektoidulla äänellään jokainen levyn kappale saa ensin musiikillaan iskevän tason, ja alkaa sitten kuoriutua auki.
Otetaan nelosraita Estrogen. Kappaleessa toistetaan rivi toisensa jälkeen, kuinka laulaja rakastaa elämäänsä, ystäviään, työtään, ruumistaan ja ennen kaikkea itseään hänen kehonsa täyttyessä estrogeenistä. Kappaleen voi tulkita laulajan ylistyslauluksi itselleen. Tai sitten se voi olla itselleen uskottelua, että kaikki on hyvin. Vai onko kyse hormonien ryöpystä johtuvasta tunteiden sekamelskasta? Vaihtoehtoja riittää, mutta levyn kappaleisiin voi samaistua, vaikkei olisi kokenut elämässään mitään vastaavaa, koska Aslo tuo itsensä kaikkien nähtäville täysin alastomana.
Lili Aslo näyttää albumilla, miten heittäydytään ihmisyydellä. Heittäytykää te nyt estoitta Knife Girlin hyperpoppiin, niin tulette taatusti kokemaan jotain sellaista, mikä avaa sekä korvanne että silmänne.
