Musiikkiteollisuuden pirstaloituneen nykytilan huomioon ottaen Stoned Statues on noussut hämmästyttävän nopeasti kotimaisen raskaamman rockin puhutuimpien yhtyeiden joukkoon. Kesällä 2021 Sakaralle kiinnitetty vaihtoehtometalliyhtye julkaisi eponyymin debyyttipitkäsoittonsa loppukeväästä 2022, ja sehän posahti skenen silmille kuin käsikranaatti.
Seurasi pöhinää, jollaista ei pitkiin aikoihin ollut suomalaisessa metallissa saanut osakseen mikään tulokasbändi: Emma-ehdokkuuksia, isoja lämppärispotteja ja festarikeikkoja sekä vuoden tulokkaana palkitseminen niin Soundin kuin Indie Award -gaalan toimesta. Haipakkaa on piisannut, mutta ilmeisesti muutenkin kuin lavalla hyperaktiivinen trio on sorvannut kaiken tohinan keskellä toisenkin albuminsa julkaisukuntoon.
Guardian tarjoilee lisää debyytiltä tuttua, kaikenlaisille genrerajoille ja puhdasoppisuuksille kakkelbergin marjat nakkaavaa, riehakkaan raikasta kimpoilua.
Kakkoslevy Guardian tarjoilee lisää jo debyytiltä tuttua, kaikenlaisille genrerajoille ja puhdasoppisuuksille kakkelbergin marjat nakkaavaa, riehakkaan raikasta kimpoilua. Odotetunlaista kehitystäkin on kuultavissa, sillä Rush-tyyppisellä triokokoonpanolla (kitara, rummut ja lievään ärsyttävyyteen saakka persoonallisesti laulava basisti) täyteläisen mutta dynaamisen äänimaailman loitsivan yhtyeen soundi tuntuu monitahoistuvan. Kun pari piirua aavistuksen paramoremaista popahtavaa helppokuuntelupunkia on pudonnut soinnista, sen tilalle on tullut kasvanut annos etäisesti System Of A Downia muistuttavaa, mutta kuitenkin vain Stoned Statuesilta itseltään kuulostavaa ja toivottavasti jatkossakin sen soundin ytimen muodostavaa, anarkistisuuteen saakka äkkiväärää kompleksisuutta ja leikkisää venkoilua.
Yhtyeen vahvuus onkin juuri superpallomaisessa poukkoilussa, sillä hetkissä, joissa kolmikko rauhoittuu jonkin rakenteellisesti selkeämmän äärelle, se kuulostaa milloin jonkinlaiselta proge-groove-stonerilta, milloin taas funk-pillerin nielleeltä raskaammalta Tiktakilta. Vaikka tuntuu, etten ymmärrä trion altsumetallista juuri mitään ja hommasta puuttuu koheesio, niin Jennan kekseliäät laulumelodiat pitävät maagisesti paketin yhtenäisenä ja uniikkina.
