Laulaja-lauluntekijä Laura Sippola on jostain syystä ottanut käyttöön artistinimen Aural. Ja vaikka Valoisia voikin pitää Auralin debyyttinä, niin kyseessä on vain ja ainoastaan Laura Sippolan kuuloinen ja sellaisena Toinen-albumin (2009) ja Stadionin (2010) rinnalle tekijänsä parhaimmistoon yltävä laulukokoelma.
Valoisin laulut sovittuvat bändisäesteisyyden sijasta Sippolan ja albumin tuottaneen Matias Kiiverin luomaan urbaanisti ohjelmoituun äänimaisemaan. Yksinäisen pianon hiljainen tapailu johtaa Valoisin aluksi laulunteon anatomian läpikäyntiin. Tulis rauha maailmaan löytää lopulta aiheikseen ilmastonmuutoksen, empatian puutteen ja huolen lasten tulevaisuudesta.
Auralin suojissa Laura Sippola laulaa tutun intiimisti ja häkellyttävän omakohtaisen oloisesti. Rakkaus ja ero, parisuhde ja puhumattomuus, yksinäisyys, itsen vähättely ja itsetunto-ongelmat ovat avoimina läsnä. Jälkimmäiset saavat pääroolin Laulu mustarastaan -kappaleella, ja Pohjanmaa syväluotaa Sippolan synnyinseutuun liitettyä luonteenlaatua piilotettavine heikkouksineen ja esiteltävine vahvuuksineen.
Toiveikas ja yhteen jäämistä todistava Onnen vempeleitä tuo Valoisin päätteeksi armahduksen kaikesta edeltäneestä epävarmuudesta.