Kolmentoista vuoden hiatuksen jälkeen Godflesh palasi entistä raskaampana ja metallisempana A World Lit Only By Firella (2014). Sitä seurannut Post Self (2017) taas vei bändin soundia enemmän Justin Broadrickin toisen bändin Jesun maalailevan post-metalin suuntaan.
Ensisilmäykseltään uusi Purge vaikuttaa edeltäjiensä uudistumisen sijaan askeleelta taaksepäin bändin alkuaikoja kohti. Levyn 90-lukuiset hiphop-biitit ja särökitaradissonanssi tuovat melkein liikaakin mieleen Puren (1992) ja Selflessin (1994) aikaisen materiaalin. Vaikutelmaa alleviivataan vielä albumin Purea muistuttavalla nimellä ja kansitaiteella.
Tarkempi kuuntelu kuitenkin paljastaa Purgen aiempaa ysärimateriaalia moniulotteisemmaksi levyksi. Army Of Nonin lähes äänettömän taka-alalle miksatuista vokaalisampleista Lazarus Leperin melkein rytmistä putoavan kaoottisiin rumpureverbeihin, joka biisistä alkaa uusilla kuuntelukerroilla löytää kolmiulotteisuutta lisääviä yksityiskohtia.
Se, että Godfleshin on Purgella onnistunut luoda alkuaikojen materiaaliinsa viittavan pelkistetty pahaenteinen tunnelma, ja silti yhtä aikaa tehdä erittäin monitahoista, seikkailullista ja kokeilevaa musiikkia on aikamoinen taikatemppu.
