Arvio: ”Tätä kansakuntaa ei rakennettu työllä vaan lakoilla”, julistaa Hannibal uutuuslevyllään

Hannibal & Hot Heros
Katajainen
Svart

Siinä missä Hannibalin ja Hot Herosin debyyttialbumi Tässä ja nyt (2019) yllätti moni-ilmeisellä popahtavuudellaan, kitaristi Matti Salolla vahvistunut Katajainen soi paljon funkymmin ja jatsimmin, hetkittäin melkein freenä. Tätä vaikutelmaa vahvistaa hunajaisesti muutamaa numeroa maustavan naiskolmikon taustalaulukin. Maisema on musiikillisesti ja henkisesti lähellä Gil Scott-Heronin perintöä. Verevästi sooloilevat Salo ja saksofonisti Sami Sippola soittavat toisinaan myös koskettimia, mikä tuo muistuman Brian Jacksonista. Kokonaisuus kuulostaa silti omalta Janne Tuomen ja Ville Rauhalan akustisen rytmisektion taatessa armottoman grooven.

Edellisen levyn tapaan Hannibal päästää ulos myrkkyä, jota ihmiskunnan käsittämätön kovapäisyys ja ahneus hänessä synnyttävät. Vankasti vasemmalta Hannu ripittää erityisesti vähäosaisempien työllä alati vain lisää rikastuvia isoja kihoja. Kiukkua kuitenkin tasapainottaa äänessä huokuva lempeä myötätunto kanssaihmisiä ja luontoa kohtaan.

Pieni miinus tulee Hannun tavasta hetkittäin ylikorostaa lainin viimeisen tavun painotusta. Se on Hannibalin tasoiselle verbalistille turhan jankuttava keino. Iskevimmillään hän on Rasvattuna rattaisiin -kappaleessa lausuessaan, että “tätä kansakuntaa ei rakennettu työllä, vaan lakoilla”. Niin nappiin juuri tälläkin hetkellä.