Lisätyssä todellisuudessa (AR) virtuaalinen sisältö tarjoaa uuden ulottuvuuden oikeaan maailmaan kuvien, tekstin, äänen, videon tai muun avulla. Ulottuvuus voi olla informatiivinen tai elämyksellinen. Kenialaisen, Berliinissä päämajaansa pitävän Joseph Kamarun – alias KMRU:n – musiikki kuulostaa parhaimmillaan juuri kahdelta tai enemmältä päällekkäiseltä ulottuvuudelta.
Levyn avaava CPR-12* esimerkiksi tuntuu rakentuvan erilaisista arjen äänistä, kuten kaiutin jonka lähelle on tuotu kännykkä, kuljetusauton peruutusääni, koneellinen ilmanvaihto ja lapset kadulla, jonka läpi musiikki puskee. Tässä läpi puskeva musiikki on enimmäkseen tekstuuria ja tuo mieleen esimerkiksi Robert Frippin ja Brian Enon yhteislevyt. Levyn päättävä nimibiisi on samalla tavalla rikkaan kerroksellinen ja hyvin abstrakti teos, mutta kasvaa crescendoon lineaarisemmin. Keskimmäinen Even A Tear on erityisen kiinnostava. Kamaru saa siinä kaivettua dronelle tyypillisistä tekstuureista esiin hauskoja ja todella luontevia melodisia elementtejä.
KMRU on ilman muuta yksi sukupolvensa lahjakkaimpia äänitaiteen ja musiikin välillä tasapainoilevia artisteja, ja Stupor osoittaa hänen paranevan koko ajan.