Britanniassa 1990-luvun vaihteessa syntyneen shoegazen vaikutus on ollut huomattavasti kauaskantoisempi kuin samoihin aikoihin ensiaskelia ottaneen brittipopin. Shoegaze-diasporia löytyy ympäri maapalloa, mutta eniten shoegaze-johdannaista musiikkia tehdään nykyään Yhdysvalloissa. Jotkut puhuvat grungegazesta, toiset doomgazesta tai heavygazesta, mikä kertoo sen, että kenkiintuijotteluun on rapakon takana nivottu entistä raskaampia vaikutteita.
Aviopari Mario ja Sarah Quinteron liidaaman ja rumpali Chris Enriquezin täydentämän Spotlightsin varhaisemmat levytykset lukeutuivat doomgazen parhaimmistoon, mutta neljännellä täyspitkällä tyylin vaikutus kuuluu enää lähinnä laulussa.
Alchemy For The Deadista näkee jo päältä, ettei se sisällä kovinkaan hilpeätä materiaalia. Albumi vyöryttää päälle yhdeksän laulua, jotka kaikki käsittelevät kuolemaa eri näkökulmista: teksteistä löytyy masennusta ja itsetuhoisuutta, kuolemanpelkoa ja toisaalta sen fantasiaa, sekä okkultistisia utopioita kuolleen rakkaan herättämistä henkiin. Tarina muistuttaa klassista Frankensteinia.
Painostavasti surisevat, dissonoivat voimariffit, raivoisat rytmit, elektroniset piippaukset ja vähäeleisen melodinen stemmalaulu johdattavat hyytävän kauniille matkalle tuonelaan, ja jollain tapaa kaikki tuntuu hyvin lohdulliselta.