Asan uran vedenjakajan muodostaa vuoden 2015 albumi Love, jonka klassikkosampleille rakentuvilla biiseillä hän oli lähimpänä suomipopin valtavirtaa. Kaikki sen jälkeiset monilukuiset levyt ovat kartoittaneet jääräpäisesti hahmoteltua Asa-universumia, jossa kaikki äänenpainoista sanamuotoihin ja fragmentaariseen musiikkiin toimii omilla omaleimaisilla ehdoillaan.
Uusin lisäys listaan on Juppen ja Ransukoiran tuottama Yksinäisen perunan lastut, joka sekään ei tule vihkimään Asan musiikille uusia kuulijoita. Artisti ei kuitenkaan pysy mukavuusalueella, sillä tällaisen tekemisen täytyy aina vaatia vaivannäköä, näitä tilkkutäkkejä ei koota valmiiksi leikatuista paloista. Kuulijalta edellytetään keskittymiskykyä ja korvaa nyansseille. Taustamusiikkina Asan lastuista ei saa makua.
Kudelmaan on päätynyt kontekstista irrotettuja rytmejä ja melodia-aiheita, joissa voi kuulla aineksia jazzista, soulista ja muista tutuista genreistä. Ne ovat totutun alisteisia ajatusvirralle, joka sisältää elämäntapakritiikkiä, politiikkaa ja ihmisenkokoista fiilistelyä, muttei kokonaisina lausuntoina. Sanat virtaavat siinä kuin soittokin.
Muutaman helpottavan koukun päässä neljästä tähdestä ollaan.
