Mitä saadaan, kun yhdistetään hygge ja hevi? Copenhell, yksi Pohjoismaiden suurimmista metallifestivaaleista, joka vietti kesäkuun viimeisenä viikonloppuna 15-vuotisjuhliaan. Kööpenhaminan kaupunkifestivaali tarjoaa laajan valikoiman niin punkkia, progea, glam rockia kuin thrash metalia. Ja ohjelmassa on aina niitä Upea uusi tuttavuus, täytyy kuunnella jatkossakin -artisteja ja Ai nämäkin keikkailevat edelleen, pakkohan ne on vielä nähtävä -klassikoita.
Alice Cooper kuuluu tietenkin näihin jälkimmäisiin. On selvää, että 78-vuotiaan rokkarin tahti on hidastunut, mutta hyvin hän jaksoi liikkua festarin isoimman, Helviti-lavan laidasta laitaan ja ottaa kontaktia yleisöönsä – joka niin ikään koostui enimmäkseen varttuneemmasta väestä. Hittien ohella oli myös huumoria: Cooper tietää, että I’m Eighteen ei teknisesti pidä enää paikkaansa. Samalla, kun taustaskriinillä pyöri Cooperin lapsuuden- ja nuoruudenkuvia, artisti kulki lavalla ikonisen kävelykepin sijasta kainalosauvan kanssa. Tukenaan hänellä oli toki myös loistava bändinsä.
Muita odotettuja mestareita olivat muun muassa Iron Maiden ja Tom Morello, jotka ovat aiemminkin esiintyneet Copenhellissä. Väenpaljoudesta päätellen molemmat olivat tänäkin vuonna enemmän kuin tervetulleita Kööpenhaminaan. Iron Maiden oli valinnut valtavasta diskografiastaan sekä kaikkien tuntemia että vähemmän livenä soitettuja kappaleita vuosikymmenten varrelta. Ja vokalisti Bruce Dickinson heilutti tunnetun Ison-Britannian lipun lisäksi Tanskan lippua.
Myös Morello ja hänen bändinsä musisoivat virheettömästi. Bändiin kuuluu muuten myös hänen 15-vuotias poikansa, loistava kitaristi Roman Morello. Yllättävä yksityiskohta oli se, kun Tom Morello – joka tunnetaan Rage Against the Machinen lisäksi poliittisista kannanotoistaan – nosti kitaransa ylös ja näytti sen toista puolta: Kitaran takapuolelle oli kiinnitetty tanskankielinen viesti Näpit irti Grönlannista.
Tänä vuonna lavalla nähtiin aiempaa enemmän näyttäviä lavaspektaakkeleita (joiden lähikuvaaminen oli tosin medialta kielletty). Edellä mainittujen artistien lisäksi Bring Me the Horizon teki lähtemättömän vaikutuksen upealla tulkinnallaan ja Kööpenhaminaan räätälöidyillä animaatioilla. Tietokoneanimaatiot ja valoinstallaatiot olivat kuin elokuvia ja videopelejä.
Myös japanilainen Babymetal valloitti huikeilla animaatioilla ja valotulituksilla. Oli hilkulla, ettei festivaalin viimeisen illan huipentuma olisi jouduttu perumaan, kun rankkasade ja ukkoskuuro iskivät keskelle kuumaa kesäyötä. Mutta sää tyyntyi kuin tilauksesta, ja ladytrio Babymetal sai vetää salamankirkkaan show’n.
Kenties koskettavin hetki koettiin kuitenkin jo toisena festivaalipäivänä torstaina, kun venezuelalais-uusiseelantilais-ranskalainen Calva Louise soitti pienellä Gehenna-lavalla puiden suojassa. Edellisenä yönä Venezuelaa oli ravistellut yksi maan historian tuhoisimmista maanjäristyksistä. Calva Louisen laulajakitaristi Jess Allanic viittasi välispiikissään kotimaansa tilanteeseensa ääni väristen – mutta vakuutti, että esiintyminen ja yleisö antavat hänelle voimaa. Metallinkovalla keikalla tästä ei ollut epäilystäkään.
Teksti: Karoliina Kantola, kuvat: Yseult Mukasa
