Arvio: Luontevia lauluja vakavista aiheista – Rosa Liksomin tekstit saavat monipuoliset puitteet Liksom Luxin debyytillä

Liksom Lux
Liksom Lux
Omakustanne

Taidehistorioitsija Anita Seppä alias laulaja-lauluntekijä Liisa Lux on kahden soololevyn jälkeen osa Liksom Lux -trioa, jossa laulettavanaan on monitaiteilija Rosa Liksomin tekstejä. Liksom Luxin ensilevyn sävellykset ovat lähes tasapuolisesti Liisa Luxin ja Se-yhtyeen basistina näkyvän muusikonuransa aloittaneen Eeva Koivusalon käsialaa.

Laululyriikan parissa debytoiva Rosa Liksom on väistämättä Liksom Luxin keskiössä. Kaikeksi onneksi Liksomin paikoin hyvinkin konkreettisesti yhteiskuntakriittiset sanoitukset taipuvat lauluiksi pääosin luontevasti.

Liksom Luxin taiteellisena tuottajana ja akustisvoittoisen soiton kapellimestarina Eeva Koivusalo pukee Liisa Luxin herkät tulkinnat niin keveän bossa novan kuin yökerhojazzin tai valssin väreihin Kurt Weillin kabareelaulutradition päivittämistä unohtamatta.

Ilmastokriisi, teolliset ympäristöuhat ja ylipäätään ihmisen ahneus ovat Liksom Luxilla kauttaaltaan läsnä. Sodoman apina piirtää poikkeuksellisen pitkää kaarta kuvatessaan ihmisen liian nopeaa tietä savannilta suoraan ravintoketjun huipulle evoluution ökyrikkaaksi. Levyn viesti tiivistyy silti vaikuttavimmin Tom Waitsistä muistuttavaan avausraitaan Maa: ”Maa kulkee kulkuaan, se ei ihmistä kaipaa”.