Doom/stoner-legenda ripusti bongit ja soittimet naulaan 90-luvun lopulla kyllästyttyään silloisen lafkansa nihkeilyyn ja sekoiluun. Yhdestä tunnin mittaisesta biisistä koostunut kolmas levy lyötiin jäihin ja julkaistiin vasta bändin jo koomatessa pariinkin eri otteeseen, ensin lyhennettynä versiona (Jerusalem, 1999) ja myöhemmin alkuperäisen vision mukaisena, genren suurimpiin merkkipaaluihin luettavana Dopesmokerina (2003).
Trio aktivoitui keikoille jo 2009, mutta fanien harmiksi julkaisurintamalla on ollut muutaman vuoden takaista yksittäistä singleä lukuunottamatta hiljaista. Mutta kas! 20. huhtikuuta (eli 4/20, tietysti) Matt Pike, Al Cisneros ja Jason Roeder julkaisivat kaikkien yllätykseksi uuden albuminsa ilman ennakkohypetystä. Mutta lunastaako se vuosien aikana kasautuneet odotukset?
Kyllä, kyllä lunastaa. Trion soundi on päivitetty tähän päivään kadottamatta vanhojen levyjen hypnoottista ja jyräävää tunnelmaa. Äänivalli on tutun giganttinen ja ilma niin sakeaa, että sitä voi leikata veitsellä (esimerkiksi Marijuanaut’s Theme ei jätä epäselväksi, miksi näin). Vähän vanhaa, tarpeeksi uutta siis.
Varoitus: saattaa aiheuttaa akuuttia naaman sulamista.