Arvio: Melankolian monet sävyt valtavirran ja indien rajamailla – Holly Humberstone selviää toisen levyn dilemmasta kuivin jaloin

Arvio julkaistu Soundissa 10/2023.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Holly Humberstone
Paint My Bedroom Black
Universal

Holly Humberstone iski vuosi sitten 2020-luvun popin valokeilaan Can You Afford To Lose Me? -debyyttialbumillaan, jolta etenkin Scarlett esitteli Humberstonen lahjakkuutta biisinkirjoittajana. Toisen albumin Paint My Bedroom Blackin kanssa ei ole säästelty aikaa, vaan rautaa on taottava silloin, kun se on kuumaa.

Musiikillisesti Humberstone sijoittuu kiinnostavalla tavalla valtavirran popin ja indien rajamaille, muistuttaen vuorotellen The 1975:a, Taylor Swiftiä ja Phoebe Bridgersiä. Mielenkiintoisen reseptistä tekee etenkin se, että kaikki kolme edellä mainittua artistia ovat joko kiertäneet tai levyttäneet yhdessä tai vierailleet toistensa keikoilla. Tämä on se maaperä, jolle Humberstonen suosio on rakennettu oletetun tietoisesti.

Tuotannon kuorrutuksen alla Paint My Bedroom Black on pohjimmiltaan perinteinen kitaravetoinen poplevy, jonka tavoitteena on luoda samaistuttavaa musiikkia – ja siinä se onnistuukin.

The 1975:n vaikutteita henkii myös Paint My Bedroom Blackin soundimaailma, etenkin tiuhaan viljellyt vocoder-efektit (Antichrist, Into Your Room). Se ei ole lainkaan ihme, sillä levyn päätuottajana on toiminut Rob Milton, joka on vuosilukubändin lisäksi tehnyt yhteistyötä Fred Againin kanssa.

Sanoituksissaan Humberstone käsittelee etenkin melankoliaa, tunnetta, joka näin syksyn hämärtyessä on monille enemmän kuin tuttu vieras. Välillä laulujen kertoja on itse pahis (Antichrist), välillä itse se muiden ilkeydestä kärsivä (Ghost Me). Välillä kappaleiden tarinat (kuten nollarinostalgiaa huokuvassa Cocoonissa) osuvat ja uppoavat, toisinaan kielikuvat menevät ohi tai tuntuvat päälle liimatuilta. Näin käy esimerkiksi Laurenissa, jossa kertoja puhuu lyövänsä nyrkin seinästä läpi, mutta kielikuva tuntuu tuhanteen kertaan kuullulta.

Tuotannon kuorrutuksen alla Paint My Bedroom Black on pohjimmiltaan perinteinen kitaravetoinen poplevy, jonka tavoitteena on luoda samaistuttavaa musiikkia – ja siinä se onnistuukin, ei epäilystäkään. Hetkittäin Paint My Bedroom Black kärsii vaikean toisen levyn dilemmasta, jossa suosion liekin ylläpitämiseksi on tarvittu uutta musiikkia nopeasti, mutta kokonaisuus selviää haasteesta kuivin jaloin.

Lisää luettavaa