Vuosi 2024 oli Kendrick Lamarille menestyksekäs, suurelta osin huomiota herättäneen Drake-biiffin vuoksi, ja Lamar kruunasi sukseen julkaisemalla varoittamatta kuudennen albuminsa.
GNX on tuotannollisesti vahvinta Kendrickiä sitten To Pimp a Butterflyn (2015). Albumi kumartaa Kalifornian historialle ja 1990-luvun alun G-funk-soundille, mutta yhdistää sen muun muassa mariachi-lauluun, joka kulkee kantavana elementtinä läpi levyn. Omalta osaltaan tästä on kiittäminen hittinikkari Jack Antonoffia.
Lyriikoiden puolesta GNX tuntuu ikävä kyllä mielikuvituksettomalta. Swimming Poolsin ja King Kuntan kaltaiset tarinat, joilla Lamar erottui uransa alkuvaiheessa edukseen, loistavat poissaolollaan. Selkeimpänä helmenä levyltä erottuu Reincarnated, jolla Kendrick asettuu eri musiikin sukupolvien edustajien asemiin ja miettii omaa elämäänsä jatkumon edustajana.
Välillä erinomaisuus tuntuu nousseen messiaanisesti hattuun. Näin on esimerkiksi Man at the Gardenilla, jolla Kendrick sanoo ansaitsevansa kaiken hyvän, mitä maailmalla on antaa.
Nälkä ja näyttämisenhalu, jotka puskivat Kendrickiä eteenpäin aiemmin, ovat kenties hukassa lyriikoissa, mutta musiikillisesti GNX on onneksi ilo korville.
