Harva asia jähmettää asetelmia uuden musiikin ympärillä yhtä tehokkaasti kuin se, että uusi julkaisu on ”tapaus”.
Rap-messias Kendrick Lamar repii itsensä vapaaksi kohtuuttomien odotusten kahleista heti kättelyssä. Albumin ensimmäinen kolmannes raivaa pelikentän auki. Hän päättää itse oman agendansa ja puhuu mistä haluaa. Kendrick on oma briljantti itsensä ja arvaamattomampi kuin koskaan. Levyn avaavassa United In Grief -kappaleessa on tiivistetyssä muodossa Lamarin vahvuudet eli ne syyt, miksi hän on erityistapaus aikamme popissa. Hänelle hiphop ei ole yhden tonaliteetin musiikkia, joka kaivaa iskuvoimaa kapea-alaisuudesta. Intensiivisen verbaalivyörytyksen alla rohkein leikkauksin etenevä dramaturgia toimii todistusaineistona. Meditatiiviset jazzpianon akordit vaihtuvat maaniseen hyperfunk-rumpuraitaan ja eteen levittäytyy avara musiikillinen maisema.
Lamar on virtuoosi kiinnostavalla tavalla, koska hänen taituruutensa ei paikannu johonkin yhteen asiaan, kuten puhtaaseen räppitekniikkaan. Toisin kuin kotikulmiensa aiemmat nimimiehet, Comptonin uusi kingi on assosiaatioiltaan rikkaan rönsyilyn mestari. Kendrickille lähiympäristö ei ole ajattelun kättelyssä aloilleen karsinoiva vankila.
Musiikki on julkista itseterapiaa, mutta Lamar leipoo yksityisestä yleispätevää.
Uuden levyn tarinat painottuvat selvästi lähelle kotia. Oma tausta, perhe, homiesit ja se mitä edustan ovat hiphopin ydinteemoja. Piinallista lähestyvä henkilökohtaisuus taas edustaa post-Kanye ajan henkeä. Musiikki on julkista itseterapiaa, mutta Lamar leipoo yksityisestä yleispätevää. Seksi on politiikkaa, kuluttaminen on sekä kapinaa että sopulimaista peesailua ja yhteiskunnallinen särmä on omassa tarinassa – ei ulkoa opitussa jargonissa.
Maestron päätös rönsyillä ja antaa tuotantoratkaisujen palaa iloisesti roviona ilman jarruttelua tekee tupla-albumimittaisesta Mr. Morale & The Big Steppers -kokonaisuudesta lievästi uuvuttavan kuuntelu-urakan. Tämä ei ole välipala.
Levyn vierailijakaarti kertoo paitsi oivalluksesta myös uhmamielestä. Mukana hiphop-freskoa maalaamassa on niin törkeissä oikeussotkuissa ryvettynyt Kodak Black kuin Portisheadin Beth Gibbons. Hyytävän kovan versen pudottava Ghostface Killah tuo Kendrickille terveiset hall of fame -jengiltä: olet yksi meistä, yksi kaikkein kovimmista.
