En muista aiemmin eestiläistä musaa kuunnelleeni, mutta parempi myöhään. Zahir-yhtye on perustettu Virossa jo vuonna 1993. Nykykokoonpanoon kuuluu kaksi miestä ja kaksi naista. Jos ymmärsin oikein, niin bändissä on kolme kitaristia eikä lainkaan basistia.
Zahir soittaa melurockia. Musiikista tulee soiton puolesta hyvällä tavalla mieleen varhainen Sonic Youth sekä huutolaulun osalta kotoinen Psychoplasma. Kyseessä ei siis ole plagiointi tai pastissi, vaan hyvää kirskuvaa hälymusiikkia, jossa laulu on pakollinen mauste. Lyriikoista ei saa selvää, vaikka levynkannesta lunttaisi. Kitarat kutovat makeita kuvioita ja erinomainen rumpali pitää homman kasassa.
Hain jonkin aikaa tulokulmaa levyyn, kunnes älysin kuunnella kappaleita treenikämppämme PA-kamoista raastavan kovalla. Sekoitin mikseristä kokeeksi huonekaikua mukaan, ensin vähän ja sitten paljon. Zahirin metelöinti, pörinä ja raastavuus saivat ammekaiun lisäämisestä valtaisaa ulottuvuutta ja sitä kautta arvioon kenties yhden tähden lisää. Psychocandy sentään!
Zahirin äänite ei ole imuroinnin taustamusaa, vaan raaka veto suoraan syvään päähän. Hyvä musiikki pitää mielen pinnalla.