Ensitahdeista alkaen on selvää, että nyt ovat hengenheimolaiset kohdanneet toisensa. Ruotsin psykepopylpeys Dungen ja brooklynilainen Woods ovat karkeasti ottaen saman musiikillisen ideologian edustajia. Molemmat yhtyeet kierrättävät ja jatkojalostavat psykedeelisen popin perintöä olematta suoranaisia näköispainoksia 1960- ja 1970-luvun taitteen happoyhtyeistä. Tätä ruotsalaisamerikkalaista yhteisseikkailua voi pitää perusteltuna julkaisuna juuri siksi, että se on niin luonteva ja miellyttävän linjakas.
Dungenia edustavat Gustav Ejstes ja kitaristi Reine Fiske tuovat mukanaan jatsikkaan tanakan ja leijailevan psykeilmaisun. Ejstesin laulama Jag ville va kvar voisi hyvin olla joku kahden massiivisen vyörytysnumeron välinen siirtymäralli Dungen-albumilta. Fisken rooli on sekin Dungenin levyiltä tuttu ja äärimmäisen arvostettava. Mies soittaa melodisesti meditoivia kitaralinjoja osapuilleen maailman parhaalla happosoundilla. Kaikuisana särisevä kitarointinsa edustaa täydellisyyttä omassa lajissaan.
Tätä ruotsalaisamerikkalaista yhteisseikkailua voi pitää perusteltuna julkaisuna juuri siksi, että se on niin luonteva ja miellyttävän linjakas.
Woods-pääpiru Jeremy Earl tuo keitokseen häivähdyksen folk-popin kepeää tarttuvuutta, jota soisi levyllä olevan enemmän. Jumittavan avausnumeron jälkeen pölähtävä hippipoppis Turn Around nostattaa tunnelmat hetkeksi katonrajaan: wow, onpa yllättävän kovaa materiaalia!
Popimpi Dungen ja psykedeelisempi Woods olisi pidemmälle jalostettuna kova paketti. Tämä ilmeisen jamipohjainen yhteistyö jää kuitenkin selvästi vaiheeseen suhteessa mahdollisuuksiinsa. Sekin riittää pitkälle, koska koolle kutsutuilla muusikoilla on temput niin hyvin hallussa. Loistavalla soundilla toteutettu haahuilu on kuitenkin lähinnä haahuilua. Myths 003 -kokonaisuuden tietyissä käänteissä mieleen tulee monien projektilevytysten helmasynti eli soittajien itseterapointia muistuttava kimppakivasoittelutunnelma.
Mielestäni näin vähän sävellyksellisiä ideoita sisältävä äänitrippailu vaatisi toimiakseen reippaampaa heittäytymistä vapaan kellunnan maailmaan. Joko tehdään kunnon biisejä tai heitetään aivan totaalinen häröilyvaihde silmään. Dungen & Woods ei malta tehdä kumpaakaan aivan täydellä teholla.