Ruotsin lennokkaimman AOR-partion navigointijärjestelmä ohjaa taas takaisin 1980-luvulle. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että kapteenisto hoitaa homman liiaksi rutiinilla.
Kitaraliidit nousevat stratosfääriin ja Björn Strid laulaa komeasti, mutta Give Us the Moon kuulostaa liikaa saman vanhan sketsin toistolta. Biiseissä on toki hetkensä, mutta retro funkjamittelu vaikuttaa pikemminkin matkustamohenkilökunnan sisäiseltä huvilta kuin tarkkaan suunnitellulta reitiltä yleisön sydämiin.
Jotkin biisit harovat suoraviivaisempien koukkujen suuntaan, mutta yhteislaulukertsit ovat jääneet kentälle. Koneen kaarroissa on kyllä groovea ja syntikat kilisevät kuin tarjoiluvaunu, mutta tarttuvuus on unohtunut ruumaan. Tunnelma on kuin työmatkalla, lomahuuma loistaa poissaolollaan.
The Night Flight Orchestra on unohtanut matkustajat, sillä Give Us the Moon on autopilotilla kiitävä lento, jonka jokainen sävel on varmasti mietitty, mutta yllätysten puute saa matkustajan puutumaan. Ammattitaito ja varmuus eivät riitä, vaan matkustamoon pitäisi tuoda diskopallon lisäksi hyvä fiilis tai edes aimo annos kasarihurmaa tuliaisiksi.
