Levyarvio: Miellyttävän retrofuturistinen yölento pastellinväriseen maailmaan – The Night Flight Orchestran nousukiito korkeuksiin jatkuu

The Night Flight Orchestra
Aeromantic
Nuclear Blast

Kapteeni Björn Stridin johtama The Night Flight Orchestra johdattaa meidät sinikeltaisin siivin jälleen yhdelle romanttiselle ja retrofuturistiselle yölennolle maailmaan, jossa miehet pukeutuvat olkatopattuihin pastellivärisiin pikkutakkeihin ja naisten hiuslaitokset uhmaavat painovoimaa ja leopardikuosit hyvän maun rajoja.

Tunnin mittaisen pyrähdyksen määränpää on imelän Chicago-tyylisen soft rockin ja ihan vähän rajumman rockin, kuten Survivorin, välimaastossa, toki voimakkaasti väritettynä Miami Vicen estetiikalla ja 1970-lukulaisen lihallisilla, suoraan kengän alle menevillä diskopulsseilla. Ratkiriemukkaan lennon viihteeksi tarjoillaan nerokkaan simppeleitä yhteislaulettavia melodioita, itseironisen pöhköä hauskanpitoa, jämäkän nimimiesbändin orgaanista soittoa, kapteenin ja iloisen kabiinihenkilökunnan kohtalaisen komeaa laulantaa, korostetun 80-lukulaisia Jan Hammer- ja Jean-Michel Jarre -syntikkasoundeja sekä stratosfääriä syleileviä kitarasooloja.

Lento on harmiton, turvaohjeita ei tarvita ja mököttäjät putoavat kyydistä kyllä ihan itsekseen. The Night Flight Orchestra on kasarimpi kuin 80-luku itse ja Aeromantic hölmöintä musiikkia, mitä olen pitkään aikaan kuullut… mutta ehdottomasti myös viihdyttävintä!