Töölön Ketterän suodattamaton ulosanti ja raaka energia tekivät minuun ja moniin suomalaisiin vaikutuksen jo vuonna 2016 julkaistun debyytti-ep:n myötä. Hype on vain kasvanut sinkkubiisien tiputtelun mittaan, mutta Mylly on oivallinen paikka näyttää, etteivät nuoren yhtyeen saamat kehut ole kuplaa.
Ketterän missio Myllyllä tuntuu olevan laajentaa reviiriään ja määritellä, mitä suomi-grimen karsinassa voi tehdä.
Introna ja pelinavauksena toimiva Drill Spirit esittelee Handshakingin uudistuneen, sämpleillä rikastetun tuotannon. Vajaan parin minuutin kuluttua päästään itse asiaan ja epäilijät suolataan paikalleen. Ketterän missio Myllyllä tuntuu olevan laajentaa reviiriään ja määritellä, mitä suomi-grimen karsinassa voi tehdä. Töölöläisten tapauksessa mahdollisuuksien määrittely tarkoittaa äärimmillään pelin sekoittamista metallikitaroilla (Leijona).
Levylle on nostettu mukaan kolme kuudesta ep:n jälkeen julkaistuista sinkuista, mutta ratkaisevana voi pitää vapun 2017 alla julkaistun Kupliin jättämistä pois. Ehkä dancehall-kesäbiisi ei saanut toivottua vastaanottoa intensiivistä grime-soundia odottaneilta faneilta, mutta Kuplii toisaalta ei toimisi ollenkaan tässä kontekstissa.
All Gucci tuntuu menneen talven lumilta jo alkaessaan. Vaikka vaatemerkkiviittaukset ovatkin oleellinen osa rapin historiaa aivan Run DMC:stä lähtien, niin ne sopivat silti huomattavasti paremmin vaikkapa A$AP Rockyn kuin viikkiläislähtöisen Matti 8:n pirtaan.
Lopetusbiisi Ei enää jatkoi Ompus voisi helposti tulkita viittauksena Kanye Westin No More Parties in LA:hin, mutta kappale esittelee hienosti Ketterän eksistentiaalista puolta. Kun aamujatkojen draaman kaaret on nähty ja ketjuhotellin huoneet muistuttavat toisiaan, jäljelle jää vain millenniaalin pelko elämän päämäärättömyydestä.
Mylly on intensiivinen paketti, joka saa adrenaliinin virtaamaan. Vaikka leveily – ansaittu tai ei – hallitsee levyn teemoja, on mukaan saatu kunnioitettavan monipuolisesti aiheita myös rap-kliseiden ulkopuolelta.