Levyn kansikuvassa kolmetissinen cowgirl imettää vauvakokoisia bändin jäseniä. Aloitusbiisissä epäillään: ”Ethän sinä käytä vain huumeita?”
Paha-Viitasen toisella albumilla voodoo-punk soi yhä alkukantaisemmin. Lauluissa vilisee tuttuja sankarihahmoja, kuten Kalle Kustaa Korkki ja Peter Pan. Kappaleen Rex ulvoo kuolemaa tapahtumat sijoittuvat saluunaan, jossa tarjoillaan pottuja, pihvejä, olutta ja viskiä. Musiikin ja tarinan keskeytyessä kuuluu luita vihlovaa ulvomista. Laulutyylit vaihtuvat matkalla tiuhaan. Psykoosikänni raakutaan ikälopun hooceepunkkarin äänellä. Seuraavassa käänteessä kuulostaa kuin Elvis palaisi helvetissä. Raivoisa Tuhkimus sekä Maaseutu pimeä punkrokkaavat rujoin 60-luvun garage-soundein. Avaruussoturien laulu voisi olla virolaisten punkveljien vanha heimohymni.
Rauhaisampiakin hetkiä on tarjolla. Välillä räminän keskeltä kuullaan kurkkulaulua sekä analogisyntikan ja munniharpun ääniä. Orgaaninen musisointi luo turvaa ja sattumusten maailman tunnistaa omakseen. Herää myös syviä ylimaalllisia tuntemuksia, joita ei onneksi tarvitse järkeistää. On aivan varmaa, että Paha-Viitasessa asuu myös hyviä henkiä.
