Jos Lemonatorin The Waltz oli yksi viime vuoden hienoimpia kotimaisia kitaravetoisia poprocklevyjä, niin Ashin kolmas albumi tulee jäämään yhdeksi kuluvan vuoden pienistä merkkiteoksista. Vuonna 1998 ilmestyneen raskaahkon Nu-Clear Soundsin jälkeen Ash on keventänyt ilmaisuaan yksinomaan myönteisin tuloksin. Hyvin kirjoitettujen biisien punkahtavan powerpopinen toteutus on tulvillaan raikasta energisyyttä. Eikä vähiten Tim Wheelerin ja Charlotte Hatherleyn kitaroinnin osalta.
Walking Barefoot avaa pelin kesän tuloa malttamattomasti odottavana hittinä. Shining Lightilla huomio kiinnittyy paitsi komeaan melodiaan myös rentoon rumputyöskentelyyn. Burn Baby Burn ja jopa Weezerin jäntevyyttä tavoitteleva Cherry Bomb ovat Free All Angelsin suoraviivaisinta kiitoa. Candy sämplää onnistuneesti Walker Brothersin muinaisen Make It Easy On Yourselfin jousisovitusta. Someday on Ashin käsitys akustisten kitaroiden ja jousien kaunistamasta teinipopista ja Pacific Palisades tuo kesäisessä aurinkoisuudessaan mieleen jotain niinkin lämmintä ja sydämellistä kuin Undertones-hitin Here Comes The Summer.
World Dominationin rivit "Gimme gimme world domination/we are the new sensation" ovat toki tietoista liioittelua, mutta kertovat samalla jotain
Ashin itseluottamuksesta. Eikä syyttä, sillä Free All Angels on omassa pienimuotoisen iskevässä tyylilajissaan niin täydellinen albumi kuin vuonna 2001 voi kuvitella kuulevansa.
ASH: Free All Angels
Arvio julkaistu Soundissa 04/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Jos Lemonatorin The Waltz oli yksi viime vuoden hienoimpia kotimaisia kitaravetoisia poprocklevyjä, niin Ashin kolmas albumi tulee jäämään yhdeksi kuluvan vuoden pienistä merkkiteoksista. Vuonna 1998 ilmestyneen raskaahkon Nu-Clear Soundsin jälkeen Ash on keventänyt ilmaisuaan yksinomaan myönteisin tuloksin.
Arvio
ASH
Free All Angels
Infectious
Free All Angels
Infectious
