ASH: Meltdown

Valtakunnallisten radiokanavien ääressä järkyttyminen on viime vuosina muuttunut jokapäiväiseksi, mutta kyllä tyrmistys oli melkoinen, kun ensi kertaa kuulin maistiaisia Ashin Meltdown-albumilta. Clones oli kuin Lostprophetsin tai muun mitättömyyden repertuaarista repäistyä mukamas modernia nu-metallia. Nytkö ne olivat lopullisesti seonneet? Ensihittien Goldfinger ja Oh Yeah jälkeen Ashin kiinnostavuus on laskenut tasaisesti ja viime vuodet bändi on sinnitellyt julkisuudessa muiden kuin musiikillisten ansioittensa vuoksi.

Merkit eivät lupailleet nytkään hyvää, mutta paskan marjat: Meltdown nimittäin rokkaa! Clonesin kylmän ja kliinisen soundin on jo oppinut liittämään pikemminkin Smashing Pumpkinsin dynaamisuuteen ja Starcross´din kaltaiset keskinkertaisuudetkin nielee pakkopullana, kun valtaosa Meltdownista on kuitenkin tarttuvaa, tehokasta ja hyväntuulista power popin terhakkuudella kulkevaa kaahausta.

Etenkin albumin avaava biisikolmikko Meltdown, ensisingle Orpheus ja loistavan kertosäkeen sisältävä Evil Eye näyttää, missä bändin leirissä nykyään mennään. Viime vuosien väkisin uudistumisesta ei ole enää tietoakaan. Tim Wheeler apujoukkoineen on selkeästi keskittynyt biisintekoon. Meltdown on luonnollinen ja onnistunut paluu vanhaan kursailemattomaan Ash-soundiin.