Iggy Popin mielestä Sleaford Mods on ”maailman ehdottomasti paras rockbändi”. Itse rajaisin ilmaisun ”maailman ehdottomasti parhaaseen punkbändiin”. Se, että Sleaford Mods hoitaa homman pelkästään Jason Williamsonin äänellä ja Andrew Fearnin askeettisilla konetaustoilla, jotka koostuvat lähinnä simppeleistä bassolinjoista ja orgaanisen kuuloisista, niin ikään yksinkertaisista rumpukompeista, ei muuta tuota faktaa mitenkään.
Tämän enempää ei voi olla Sex Pistolsin jatke tässä tylyssä ajassa. Williamsonin paksulla midlands-aksentilla sylkemässä oi-paasauksessa voi kuulla myös Ian Durya ja John Cooper Clarkea, vaikka hän väittää, ettei ole kuunnellut heitä lainkaan. Mies kanavoi katutasoisesti työväenluokkaisella klangilla sitä suunnatonta turhautumista, jota itse kukin vähävaraisempi ihminen tuntee, kun poliitikot puhuvat parannuksista samalla kun itse konkreettisesti näkee lähes kaiken menevän joka päivä vain huonompaan suuntaan.
Toki Williamson tilittää höyryjään tyystin brittiläisestä vinkkelistä, vaan eipä se haittaa. Hänen angstinsa perustunne on universaali. Jos toivo ei paljon juhli Sleaford Modsin räyhäyksessä, niin ainakin sen kuuntelu helpottaa oloa mahtavasti katarsiksen kautta ja hetkittäin naurattaakin mustimmalla mahdollisella tavalla. Pelin henki kiteytyy päätösbiisin nimessä: I Feel So Wrong!
