Vuoden 2005 Poverina-debyytillään Astrid Swan esittäytyi herkkänä ja tunteellisena runotyttönä. Synteettinen ja aggressiivisesti soiva Spartan Picnic (2008) oli vastareaktio, tietoinen särö naislauluntekijöitä leimanneeseen romanttiseen tyttö ja piano -idylliin.
Kahden ensimmäisen levyn perusteella Swanista on muodostunut käsitys, että hän tekee rohkeaa ja suorasukaista musiikkia, mutta artisti tuntuu haluavan kätkeytyä jatkuvasti jonkinlaisen maskin taakse. Jos tämä on todella ongelma, on Better Than Wages aiheellinen reaktio siihen. Se on nimittäin bändilevy, ja kaiketi tarkoitus on korostaa yksilön sijaan luovaa yksikköä.
Vaikka sointia onkin taas päivitetty, assosioituu levyn musiikki aivan samaan viitekehykseen kuin Astrod Swanin edellisetkin levyt. Tämä juontuu todennäköisesti artistin selkäytimeen tallettuneesta pianismista, mikä ilmenee tunnistettavina poljentoina, rytmityksinä ja välikkeinä – toisin sanoen maneereina.
Varsin kyvykäs Swan silti on, erityisesti lauluntekijänä. Better Than Wagesin parasta antia ovat hienot yksittäiset biisit. Elektrosoundien vauhdittamat Unrelated ja 2000-2010 (I’m Not Even 30) tuovat iänikuisten Kate Bushin ja Fiona Applen ohella mieleen jopa norjalaisen Annien pirtsakan purkkapopin.