BALLS: Skinny Dipping

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Marjo Leinonen. Hän on se salainen ase, jonka imussa olisi aikoinaan noussut pintaan paljon Ballsia vähäpätöisempikin retkue. Sillä tuolloin elettiin Härmässä aikaa, jolloin Peer Güntin, Smackin, Melrosen, Backslidersin ja vastaavien äijärocktraktoreiden sekaan oli naisen vaikea kammeta.

Arvio

BALLS
Skinny Dipping
Rocktops

Marjo Leinonen. Hän on se salainen ase, jonka imussa olisi aikoinaan noussut pintaan paljon Ballsia vähäpätöisempikin retkue. Sillä tuolloin elettiin Härmässä aikaa, jolloin Peer Güntin, Smackin, Melrosen, Backslidersin ja vastaavien äijärocktraktoreiden sekaan oli naisen vaikea kammeta. Maarit sekä Muska olivat suurimmat sukseensa nähneet, ja Jonna sekä Maija porskuttelivat peruskoulussa. Mutta niinhän siinä kävi, että sekä Janis Joplinin että Billie Holidayn traagiset haamut esiin manaamaan kyennyt Marjo nousi yhdeksi 80-luvun lopun ja 90-luvun alun suurista suomalaisista rockäänistä. Ja kuten Ballsin pitkittyneen hiljaiselon katkaiseva Skinny Dipping todistaa, solisti on tänäkin päivänä hurjassa iskussa.
Balls on aina ylpeillyt sillä, että sen juuret versovat niin kadusta kuin ojastakin. Mutta yhtye joutui odottamaan näihin päiviin saakka, että tuo energia saatiin noiduttua myös levylle. Keikkaolosuhteissahan Ballsilla on tunnetusti niin kova vauhti päällä, että yleisön pitää jo keskiarvon nimissäkin vetää omat turvavyönsä kiinni. Kiitos Mitja Tuuralan, noihin vaarallisiin tunnelmiin voi nyt uppoutua myös albumin välityksellä. Viimeksi ilman aurinkolaseja joskus 70-luvulla nähty basisti/tuottaja on onnistunut vangitsemaan Marjon, kitaristipari Petri Peevon ja Tipi Järvisen sekä basisti Jari Paulamäen ja rumpali Sami Vettenrannan sielut magneettinauhalle hienosti. Kun hän vielä koristaa albumin ytimenä sykkivää rockmasiinaa valikoiduilla mausteilla, saadaan Balls-cocktailista juuri sen verran jännittävämpi, että mielenkiintoa riittää toistuviin kotikuunteluihinkin. Ja tässä Mitja lienee löytänyt Viisasten kiven: hän on ymmärtänyt lähestyä yhtyettä paitsi eepeen mittaisen Balls-livedebyytin velvoittamalla raa'alla tavalla, myös sama hullun professorin kiilto silmissään kuin Jukka Orma Jungle in a Barrel -klassikolla 1995.
Biisejä vanhaan vinyylimittaan veistetyllä levyllä on yksitoista, ja niistä kahdeksan tulee Ballsin omista taskuista. Jos Skinny Dipping sekä sitä seuraavat keikat onnistuvat vetoamaan esimerkiksi Tehosekoittimen tai Flaming Sideburnsin faneihin, saattaa Kallion boogiekoneen kohdalle osua melkoinen renessanssi. 

Lisää luettavaa