BEBEL GILBERTO: Momento

Puhdaslinjaisilla kalusteilla elegantiksi sommitelluissa kodeissa semiurbaaneissa keskuksissa ("Voisiko pikku-Helsinki saapua infotiskille? Äidillä on ikävä!") moderniin elämäntyyliin kuuluu äänitapetti, jolla voidaan tavoitella jonkun puoliunohduksissa, mielikuvana elävän oikean metropolikahvilan tunnelmaa. Helpoin oikotie on munaton rytmimusiikki. Bonareita saa, jos sitä on maustettu etnolla. Jos löytää tylsää himmailua suoraan alkulähteestä, niin se on tietysti uskottavampi juttu kuin jonkun itävaltalaisen tuottajan etnografisista arkistoista sämpläämä jollotus.

Vuoden täsmähitti tässä demografiassa on tämän Brasilian musiikkiaatelista ponnistavan laulajattaren kolmas soolo. Vaikka tylsiä klubiohjelmointeja on käytetty säästeliäästi, mitä nyt välillä hiukan balearisoidaan, niin soundi on kautta linjan jännittävää kuin raejuusto. Koko kakku lipuu yhdestä korvasta hymisten sisään ja toisesta huokaillen ulos. Mistään en tämän levyn suhteen tosin voi olla varma, koska ajatukset alkoivat harhailla ja tuli pakottava tarve ostaa nyt jo retrosti cool Wallpaper-lehti. Saattaa olla, että riensin Akateemiseen jo ennen kuin levy loppui.