THE BETA BAND: The Beta Band

The Beta Band ihastutti, hämmästytti ja kummastutti kolmella ensimmäisellä ep:llään, jotka on edelleen saatavilla The 3 EP's -pakettina, niin paljon, että yhtye julistettiin heti brittiläisen rock-musiikin pelastajaksi. Nyt käsillä olevasta esikoisalbumista liikkui jo hyvissä ajoin vähintään yhtä paljon huhuja kuin Jari Litmasen siirrosta Barcelonaan, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa. Nyt odotus on ohi, ja valitettavasti homma ei oikein jytää. Kymmenestä mittavasta kappaleesta koostuvaa levyä kuunnellessa tulee samanlainen olo kuin silloin, kun on syönyt vähän liikaa jotain rasvaista.
Esiripun auki repivä The Beta Band Rap on kuin surrealistinen kantriversio The Beastie Boysin omakehusta ja sitä seuraava It's Not Too Beautiful kuulostaa nerokkaalta dub-versiolta jostain The Stone Rosesin esikoisalbumin raidasta. Sen jälkeen The Beta Band siirtyy todella ketterästi ihastuttavan hölmöstä ennakkoluulottomuudesta suorastaan tylsään junnaamiseen. Seuraavat kuusi kappaletta sisältävät mutinalaulua, bongorumpuja, sameaa jammailua, puistossa äänitettyjä eläinten ääniä ja kaikkea muuta yhtä tinkimätöntä, mutta musiikilliselta kiinnostavuudeltaan aika mitätöntä touhuilua.
Eeppisellä The Hard Onella, joka jouduttiin viime hetkellä kasaamaan uudestaan, koska säveltäjä Jim Steinman ei antanut lupaa Bonnie Tylerin Total Eclipse Of The Heartista vohkitun piano-osan sämpläämiseen, tunnelma saadaan vielä hetkeksi haltuun, mutta albumin loputtua ei jää jäljelle kuin hämmennys. Joko The Beta Band on aivan eri aaltopituudella kuin minä tai sitten The Beta Band on iso pettymys. Paha sanoa. Joka tapauksessa tämän levyn perusteella on todella vaikea tietää, että kuka viimeksi nauraa.