THE BETA BAND: Hot Shots II

Yhdessä Nick Hornbyn High Fidelity -kirjan, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista popmusiikki-lähtöisesti maailmaa tarkastelevista teoksista, elokuvaversion hauskimmista kohtauksista John Cusackin esittämä levykauppias laittaa The Beta Bandin The 3 Ep's -kokoelman soimaan aikomuksenaan myydä viisi kappaletta kyseistä levyä ennen kuin se on soinut loppuun. Pian asiakkaiden päät nykivätkin samaan tahtiin ja joku heistä kysyy: "Mikä tämä levy on?" Kun Kid A – ja Amnesiac-albumien äänityssessiot yltyivät poikkeuksellisen kokeellisiksi, kuvailivat Radioheadin jäsenet yhtyeen olleen tuolloin "The Beta Band -vaiheessa". Jo ennen Hot Shots II -albumin ilmestymistä The Beta Band on siis nauttinut arvostusta kollegoiden ja kriitikoiden joukossa, mutta myyntiluvut ovat olleet varsin muodollisia.
Kolmen kokeilunhaluisen skotin ja yhden britti-boheemin muodostama The Beta Band on yhtye, joka pyrkii luomaan musiikkia, joka ei kuulosta kenenkään muun tekemältä. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Nimettömän esikoisalbuminsa nelikko lyttäsi jo ennen sen ilmestymistä "aivan kammottavaksi" levyksi. Toisella yrityksellä tähdet ovat ilmeisesti olleet suotuisammassa asennossa. Hot Shots II -levyllä The Beta Band osoittaa, että saman yhtyeen jäsenten on mahdollista digata yhtä lailla niin The Beach Boysista, Pink Floydista, Dj Shadow'sta, Marvin Gayesta kuin Destiny's Childistakin ja vieläpä yhdistää vaikutteensa koherentiksi keitokseksi. R'n'b-tuottajana tunnettu Colin Emmanuel alias C-Swing on onnistunut luomaan levylle nelikon aiempia julkaisuja rytmikkäämmän yleisilmeen. Useimmat kappaleet perustuvat rumpukoneen ja sämplejen käyttöön ja ns. rockyhtyeen perussoittimet pikemminkin maustavat muhennosta kuin ovat sen pääraaka-aineet. Silti The Beta Band onnistuu kuulostamaan lihaa ja verta olevalta rockyhtyeeltä – erityisesti Human Being -kappaleen hurjassa katurock-lopukkeessa.
Toisella varsinaisella albumillaan The Beta Band onnistuu pitämään niin happofunkia, länsirannikon psykedeliaa, dub-kaikuja, hiphop-rytmejä kuin pistämätöntä pop-vainuakin sisältävät kappaleensa selkeissä raameissa, vaikka niistä useimmissa on elementtejä useista eri tyylilajeista. Parhaimmillaan, kuten Quiet-kappaleen koko maailmaa rakastavassa kertosäkeessä ("you can go outside where the sun and the people blind you/you can go outside where the love of the people finds you"), The Beta Band on täysin vastustamaton. Tavanomaisuuksiin se ei alistu koskaan.