BEVERLY GIRL: Feather And Dust

BEVERLY GIRL
Feather And Dust
47

Tutustuin helsinkiläiseen Beverly Girliin muutama vuosi sitten, kun kotikutoisen funkrokin ja retron diskopopin lähettiläät latasivat singlensä
Bandcamp-musiikkipalveluun. Tanssimusiikki on vaikea laji, mutta paremmilla resursseilla ja suuremmalla itsevarmuudella tästä voisi poikia ennenkuulemattoman herkullista, ajattelin, ja kirjoitin nimen muistiin.

Debyytti kuitenkin vaikuttaa turhan samankaltaiselta kuin alkuaikojen demot. Syntetisaattori ujeltaa melko yksioikoisesti, vokaaliosuuksia vaivaa vaisuus. Ohjelmoidut konerytmitkin putputtavat yhtä apaattisesti kuin hiilivoimalan savupiiput. Parannettavaa olisi myös sähkökitaran käytössä. Kitara räyhää sietämättömän levottomasti taustalla puurouttaen äänimaailman. Se tekee kokonaisuudesta tunkkaisen, jopa ilottoman. Ehkä nukkavieruisuus on osittain tarkoituksellista, mutta Beverly Girl ei herätä kuulijassa kasarin kaipuuta. Feather And Dust toimii pikemminkin muistutuksena siitä, että parhaat tanssikiekot levytettiin 1970-luvun puolella.

Kaiken kaikkiaan levystä jää totinen jälkimaku: tällaisena Feather And Dust ei juuri huvita tai tanssita. Onneksi sentään Move On -ralli onnistuu tavoittamaan jotain diskopopin vastustamattomasta hölmöydestä ja rallateltavuudesta.