BILL CALLAHAN: Dream River

Arvio julkaistu Soundissa 9/2013.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Arvio

BILL CALLAHAN
Dream River
Drag City

Ensin Bill Callahan julkaisi Smog-nimellä tusinan levyn verran omalaatuisia laulelmiaan. Vasta sitten amerikkalainen lauluntekijä rohkaistui astumaan esiin ja käyttämään omaa nimeään. Värikylläinen Dream River on neljäs Bill Callahan -albumi, ja kolmas peräkkäinen napakymppi.

Bill Callahan on sisäistänyt upeasti ajatuksen, jonka mukaan maailman rajat ovat samat kuin mielikuvituksen rajat. Hän puhelaulaa baritoniäänellään aika ilmeettömästi, mutta taas kerran naulitsee tarinoillaan. Musiikki ja laulu käyvät koko ajan ainutkertaista dialogia.

Bill Callahan laulaa itsestään, mutta ei välttämättä todellisesta elämästään. Small Plane -kappaleessa rakastunut pariskunta lentää pienkoneella kotia kohti ja kertojan onni kiteytyy täydelliseen luottamukseen: ”I like it when I take the controls from you/and when you the controls from me.” Tunne on vahva, epäilemättä itse koettu.

Dream Riverin laulut ovat mietteliäitä ja muuttavat muotoaan alati. Beth Galigerin huilun liitäessä kaiken yllä tulee mieleen, että musiikki ei ole järin kaukana Dungenin ja etenkin The Amazingin raukeista meditaatioista. Tosin ruotsalaisten ilmaisusta puuttuvat soul-vaikutteet, jotka Callahanilla ovat nykyään vahvasti läsnä.

Bill Callahanin maaginen uusi musiikki saattaa olla tehokkaimmillaan väsyneenä, kun aistit ovat valppaina mutta eivät tarkimmillaan. Silloin Dream Riverin kutittelema mieli hakeutuu yllättäviin suuntiin.

Lisää luettavaa