Arvio: Bill Callahanin Reality on tuima, yllytyshullu ja lohdullinen teos – ja ennen kaikkea mainio levy

Bill Callahan
Reality
Drag City

Bill Callahan on kertoja. Niinpä hänen laulunsa hahmottuvat ennen kaikkea mietteinä, joita lakoninen baritoni paljastaa lause kerrallaan. Kiintopisteet paikantuvat teksteihin, mutta osattomaksi ei jää musiikkikaan. Pelkistetty resitointi saattaisi kadottaa tenhonsa, elleivät soitinnukset vaalisi sen jokaista vivahdetta.

Reality vaalii tuttua konseptia. Callahan peilaa todellisuutta hallitusti, mutta jättää kuvaelmiensa rajat avoimiksi. Toisiaan seuraavat huomiot laajenevat kuin huomaamatta spirituaaliseksi jatkuvuuksien tajuksi ja pohdinnaksi ihmiskunnan suunnasta. Levymitassa puntarointi iskostuu koherentiksi filosofiaksi, jonka viesti välittyy pikemminkin vaikutelmana kuin ajatuksena.

Taustayhtye heittelee miellevirtaa mittakaavasta toiseen. Välillä kulissiksi riittää oikea-aikainen atonaalinen parahdus, välillä intensiteettiä kasvatetaan päättäväisin rytmein. Ja sopivilla hetkillä murskataan kaikki pidäkkeet – esimerkiksi Partitionin uhkaava free jazz kieppuu kuin transsissa, ja Natural Informationin gospeliaaninen groove sytyttää Callahanin kuivan huumorin groteskiksi rovioksi.

Tuima, paikoin yllytyshullukin levy paljastuu lopulta yhdeksi Callahanin lohdullisimmista teoksista. Vaikka kappaleet ratsastavat tummilla pilvillä, kulkevat ne itsepäisesti valoa kohti.