BILL WYMAN´S RHYTHM KINGS: Double Bill

Rockmusiikin historia on täynnä esimerkkejä "supersessioista", joissa maailmankuulut soittajat ovat lyöneet hynttyyt yhteen yhteisen levyn tai projektin merkeissä. Joskus resepti on toiminut, mutta aivan liian usein lopputulos on ollut paljon vähemmän kuin osiensa summa. Yleensä nimimiesten kohtaamisessa on onnistuttu soittamaan vain jumalaton määrä musiikillista lahjakkuutta vähemmän musiikillisille harakoille.
Rolling Stonesin Takarivin-Taavina vuosikaudet seisoskellut Bill Wyman on sen sijaan saavuttanut huimia tuloksia kuuluisten soittokavereittensa kanssa. Ja mikä parasta, hän on tehnyt sen ilman sen suurempaa melua ja pullistelua eli sillä paljon puhutulla matalalla profiililla. Vuonna 1985 mies teki muun muassa Ron Woodin, Chris Rean ja Ringo Starrin kanssa rennon ja kaikin puolin onnistuneen rokkilevyn nimellä Willie And The Poor Boys auttaakseen MS-tautiin sairastunutta Faces-yhtyeen Ronnie Lanea. Wymanin nykyinen projekti on vaihtelevissa kokoonpanoissa soittava Bill Wyman's Rhythm Kings. Poppoon toinen levy, tupla-albumi Double Bill, on tehty osin samalla miehistöllä kuin viime vuonna ilmestynyt esikoinenkin. Kantavia voimia ovat Wymanin ohella laulaja/kosketinsoittajat Georgie Fame ja Gary Brooker, kitaristi Albert Lee, sekä erinomainen musta laulajatar Beverley Skeete. Vierailevista tähdistä tunnetuin taitaa olla George Harrison, jonka slidekitaraa kuullaan singlekappaleella Love Letters.
Double Bill on koottu Bill Wymanin ja kitaristi Terry Taylorin sävellyksistä sekä vanhoista juurimusiikin klassi- koista. Tarjolla on niin Les Paulia & Mary Fordia, Cab Callowayta, Louis Jordania, Etta Jamesia kuin Eddie Cochraniakin. Viimeksi mainitun vähemmän tunnetussa laulussa Tired And Sleepy Albert Lee antaa sellaisen näytteen virtuoositeetistaan, että se voi poikia monta ilmoitusta Keltaisen Pörssin "Myydään soittimia" -sivuille. Erityisen kovassa vedossa on kuitenkin Gary Brooker, joka aivan selvästi nauttii niin paljon esimerkiksi Louis Jordanin Boogie Woogie All Night Longin ja Conway Twittyn Lonely Blue Boyn esittämisestä, että tuskinpa hän haluaisi vaihtaa niitä A Whiter Shade Of Paleen. Ja sama pätee epäilemättä Bill Wymaniin itseensä. Double Billiltä välittyy niin hyvä fiilis ja soittamisen ilo, etten usko hänen haikailevan tippakaan jättistadioneille Satifactionin riffiä jumputtamaan.