B.J. COLE: Trouble In Paradise

Hallusinogeeninen, tanssittavasti funky dub-jazz, jossa on steel-kitara pääosassa? Loistava idea! Siis, jos sen saa toimimaan. Harvalta se taittuu, mutta brittiveteraani B.J. Cole on kokenut matkailija.

Colen steel on siivittänyt Scott Walkeria, Marc Bolania, David Sylviania, John Calea, Björkiä, Beckiä ja REMiä. Hän aloitti 70-luvulla jälki-psykedelisessä Cochisessa, kokeili sitten The New Hovering Dogilla muun muassa King Crimsonin ja Curved Airin tyyppien kanssa ja on 80-luvun lopun Transparent Musicista lähtien tehnyt kaikkia formuloita pilkkaavia kiekkoja. Viime vuosina kumppanit ovat olleet tanssikulttuurin puolelta.

Ehtymättömällä mielikuvituksella seikkaileva Trouble In Paradise on arvaamaton, vaan ei käsittämätön trippi. Joka raita on työstetty eri partnerin kanssa, mutta kokonaisuus ei ole sotkuinen. Onpa kehissä jo edellisillä albumeilla kunnostautuneet ohjelmoitsija Luke Vibert ja syntetisti Guy Jackson, neo roots -ryhmä Alabama 3, rumpali Neil Conti tai Bentin ja Groove Armadan kaltaisia kujeilijoita, niin jälki säkenöi.

Uskomatonta leikkiä lyövät muun muassa banjot, tablat, koto, sellot ja huuliharppu. Hienoa lauluakin kuullaan, mutta äimäksi lyö Colen efektilaitteineen alati uusia hahmoja omaksuva steel-taide.