Hibernaatiovaiheen jälkeen – laulaja Ville Pirinen ja kielisoitintaiteilija Arttu Tolonen ovat mukana monissa muissakin bändeissä – Black Audio nostaa taas pattereilla käyvää mutaista kissakalanpäätään. Viides pitkäsoitto jatkaa etiäpäin siitä, mihin vuoden 2007 Catapult jäi, nyt viisimiehisenä.
Kokeellisen oloinen post-postmoderni agenda on viritetty vieläkin aika vähälle työstölle jääneelle alueelle eli yhdistelemään syntetisaattoreita rankkaan rokkaukseen ja bluesahtaviin riffeihin. Weasel Gut Howl piipahtaa rockabillyn parissa. Alun perin bändi operoi rytmikoneen voimin, mutta nyt mennään, ainakin riehakkaan ropuliaisesta groovesta päätellen, enimmäkseen oikeilla rummuilla, mikä ehdottomasti toimiikin paremmin.
Tolosen ajoittain atonaaliseksi äityvä maalailu, vimmaisesti pörisevät syntikat ja Pirisen maaninen, paikoin Jim Morrisonin punkversiolta kuulostava laulu mehustavat jonnekin ZZ Topin electroboogien, 22-Pistepirkon ja Cosmo Jonesin välimaastoon sijoittuvaa, puolisurrealistista palettia, joka on parhaimmillaan nopeissa rytkytyksissä. Niitä tässä enemmistö onkin.