B.O.B: Strange Clouds

Arvio julkaistu Soundissa 6-7/2012.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Ensin ajattelin, että tämä on räppiä Paramore-faneille. Heti sen jälkeen tuli mieleen, että Bobby Ray Simmons, Jr on yhtä rakastunut itseensä kuin Kanye, mutta taiteilijana paljon popimpi.

Arvio

B.O.B
Strange Clouds
Rebel Rock/Grand Hustle/Atlantic

Ensin ajattelin, että tämä on räppiä Paramore-faneille. Heti sen jälkeen tuli mieleen, että Bobby Ray Simmons, Jr on yhtä rakastunut itseensä kuin Kanye, mutta taiteilijana paljon popimpi.
Miehen toinen levy imee vaikutteita laajalta skaalalta. Bombs Away on kuin eeppinen, turboahdettu amerikanrokki, kertojaäänenä Morgan Freeman. Seuraava kappale Ray Bands sopisi ihan hyvin Wiz Khalifa -levylle. So Hard To Breathe alkaa akustisilla kitaroilla, mutta kertsi on taas kanjonin kokoista jyystöä. Nimibiisillä ollaan jo bro­step-maisemissa, vierailijana Lil’ Wayne. Kova biisi ja levyn huippukohta.

Samalla spastisuuden tasolla operoidaan Nicki Minajin kanssa tehdyllä Out Of My Mindilla. Pisteet Never Let You Gon banjosta. Konevenkoilut toimivat yleisesti ottaen paremmin kuin kitaravetoiset biitit, mutta B.O.B uhkaa yhdessä räpissään tehdä seuraavaksi rocklevynsä.

Laulut tuppaavat käsittelemään menestyvän neron elämän vaikeutta ja sitä miten tulevaisuudessa Bobby Ray on vielä paljon tärkeämpi: ”I used to dream of success, now success is inadequate.” Levy on liian pitkä eikä Bobby Ray ole läheskään niin nerokas kuin antaa uskoa, mutta Strange Cloudsilla on hetkensä.

Lisää luettavaa