THE BONZO DOG BAND: The Doughnut In In Granny´s Greenhouse

Arvio julkaistu Soundissa 09/2007.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Tässä meillä on bändi, mistä nimi kertoo kaiken. Alussa oli siis Bonzo-koira, sympaattinen, englantilainen ja kovasti nostalginen 1920-luvun piirroshahmo.

Arvio

THE BONZO DOG BAND
The Doughnut In In Granny´s Greenhouse
EMI

Tässä meillä on bändi, mistä nimi kertoo kaiken. Alussa oli siis Bonzo-koira, sympaattinen, englantilainen ja kovasti nostalginen 1920-luvun piirroshahmo. Sitten tuli joukko 1960-luvun taidekoululaisia (muiden muassa Vivian Stanshall, Neil Innes, Roger Ruskin Spear ja Larry ”Legs” Smith), ja he päättivät kutsua itseään ensin The Bonzo Dog Dada Bandiksi ja sitten The Bonzo Dog Doo-Dah Bandiksi. 

Kansalle yritettiin siis tarjota ensin vähän räävitöntä taide-dadaa ja sitten uusrahvaanomaista doo-dahia. Kun käytännössä kirjoitustaidottomat keikkajärjestäjät eivät osanneet kumpaakaan kirjoittaa, lyhennettiin nimeksi The Bonzo Dog Band.

Bonzojen päätuotanto syntyi vuosina 1967–69.  Sinä aikana yhtye teki neljä ensimmäistä albumia. Se viides (Let’s Make Up And Be Friendly ) syntyi sopimusteknisen pakon sanelemana vuonna 1972, jolloin bändi oli jo hajonnut. 

Musiikillisesti yhtye liikkui vanhakantaisesta jazzista vaudevillen kautta kovastikin monimuotoiseen poppiin, mutta tässä meillä on siitä harvinainen levysarja, että sitä ei määrittele musiikillinen linja, vaan päämäärä. The Bonzo Dog Band oli huumoribändi, ja loppujen lopuksi sen jokaisen biisin ja albumin hyvyyden tai huonouden määrittelee yksinkertainen kysymys: ”Onko tämä hauskaa?”

Bonzojen huumori on luonteeltaan joskus jopa vaivaannuttavalla tavalla montypythonmaista, mutta kannattaa muistaa, että nämä tyypit eivät olleet Monty Python Flying Circusin matkijoita, vaan samaan suuntaan kulkeneita aikalaisia, hengenheimolaisia ja itse asiassa työtovereita. Bonzo Dog Band nimittäin esiintyi Do Not Adjust Your Set -tv-sarjassa, missä Pythonin ydinryhmä ensimmäisen kerran tapasi toisensa. Myöhemmin yhtyeen musiikillinen johtohahmo Neil Innes siirtyi tekemään yhteistyötä Pythonin kanssa.

Vaan palataanpa tuohon tärkeään kysymykseen: ”Onko tämä levysarja hauska?”

Ja vastaus kuuluu, että kerran The Bonzo Dog Band onnistui tekemään erinomaisen albumin: The Doughnut In Granny’s Greenhouse on upea brittiläinen vastine Mothers Of Inventionin We’re Only In It For The Moneylle. Se on siis erinomaisen viihdyttävä ja satiirissaan ilkeä levy.

Sen lisäksi Bonzot osuivat aina silloin tällöin napakymppiin: Urban Spaceman oli naiivilla tavalla hauska hitti ja muiden muassa The Intro And The Outro, Rhino­cratic Oats, Can Blue Men Sing The Whites ja Hunting Tigers Out In ”Indiah” jaksavat aidosti huvittaa.

Vaan siitä ei pääse mihinkään, että huonoimmillaan The Bonzo Dog Band on sanoinkuvaamattoman sietämätön. Mieluummin sitä repisi korvat päästään kuin kuuntelisi The Sound Of Music- ja I’m Bored -biisien kakofonista muka-hauskutusta.

Lisää luettavaa