BOYS OF SCANDINAVIA: Kill The Party

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Helsingissä asuvan Juhana Lahtisen ja Manchesterissa majaansa pitävän Teemu Metsälän välittöminä vaikuttajina ovat oletettavasti toimineet The Rapturen ja LCD Soundsystemin kaltaiset no wave -ideologian päivittäjät. Kaksikon tuottamassa soundissa on kuitenkin sen verran syvyyttä ja auktoriteettia, että ensimmäisen polvenkin tavara on varmasti tuttua enemmän kuin pintapuolisesti.

Arvio

BOYS OF SCANDINAVIA
Kill The Party
If Society/Mate Recordings

Helsingissä asuvan Juhana Lahtisen ja Manchesterissa majaansa pitävän Teemu Metsälän välittöminä vaikuttajina ovat oletettavasti toimineet The Rapturen ja LCD Soundsystemin kaltaiset no wave -ideologian päivittäjät. Kaksikon tuottamassa soundissa on kuitenkin sen verran syvyyttä ja auktoriteettia, että ensimmäisen polvenkin tavara on varmasti tuttua enemmän kuin pintapuolisesti.

Kun NME ryhtyy komppaamaan uutta liikettä, siihen on mahdollista tarttua Suomessakin nopeasti. Viime vuoden alussa ilmestyneen Worse Than A Girl -raidan perusteella Boys Of Scandinaviaan kohdistuneet toiveet nousivat korkealle, mutta tuskin moni olisi ihmetellyt, jos biisi ei olisi koskaan saanut jatkoa. Sen hienompi onkin huomata, että Kill The Party -albumin neljäkymmentä minuuttia täyttyvät varsin tasavahvasta mäiskeestä ja särinästä. Parivaljakon polvet notkahtavat vain noloksi humpaksi sortuvan Good Lookingin ja lattean Dead End Beatin aikana.

Boys Of Scandinavian musiikin selittämisen lähtökohdaksi voi ottaa vaikka likaisessa kellarissa kehnojen kamojen kanssa puuhaavan Kraftwerkin. Kun ohjelmoituun biittiin lisätään hippunen The Smiths -melankoliaa ja kourallinen kirskuvia kitaroita sekä levottomia bassolinjoja, ollaan hyvin lähellä Kill The Party -levyn ominaissoundia. Resepti vaikuttaa tutulta ja yksinkertaiselta, mutta Lahtinen ja Metsälä saavat siihen eloa ja vääntöä.

Tehokkaimmin Boys Of Scandinavian elektrorock-soundi, punk-asenne ja funk-poljento sovittuvat yhteen sinnikkäällä Why Do You Love Me -singlellä. Sen säkeistöjen aikana laulaja Tuomo Kuusen äänessäkin on mainiota John Lydon -narinaa. Muualla Kuusen harmaa ääni ja jäykkä ääntäminen vetävät mattoa alta muuten moitteetta toimivalta tavaralta.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa