Karl Hyde on aina ollut lievästi sanottuna ongelmallinen albumimitassa. Miehen rajoittunutta ilmaisua ja moniraitalaulua on vaikea kuunnella kauhean pitkään. Underworldin kohdalla lykästi ja hänellä oli hauska tapa kirjoittaa julkisilla paikoilla puolivahingossa kuullut keskustelut mieleen tuovia lyriikoita. Se oli hyvä schtick. Mutta Underworld ei koskaan ollut aikansa kiinnostavin konebändi eikä Hyde sen tärkein jäsen.
Someday Worldin turva-afro ja aurinkoinen pop eivät yleensä laastaroi laulajan heikkouksia ja useaan otteeseen korostavat niitä. Who Rings The Bellin kuuntelemisesta jollotus tekee hankalaa tavalla johon luulin vain Morrisseyn pystyvän.
Suurimman nautinnon tarjoavat avausbiisi The Satellites, jossa hieno groove yhdistyy melodiaan, joka tuo Hyden parhaat puolet esiin sekä synkkä Mother Of A Dog ja When I Built This World, joka on hahmottomuudessaan kiinnostava.
Loppujen lopuksi Someday World ei vaan ole millään tavalla kovin mielenkiintoinen levy ja sen suurimpia voiton hetkiäkin voi sanoa korkeintaan ihan mukiinmeneviksi.