BRIAN SETZER ORCHESTRA: Nitro Burnin´ Funny Daddy

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Setzerin sinänsä komea big band -vaihe ei tunnu kalvaneen hänen rock-kredibiliteettiään, sen verran vahva paketti tämä kolmen koplan (rytmiryhmänä läskibasisti Johnny Hatton ja rumpali Bernie Dresel) levyttämä uutuus on, jos sitten olivat monet Brian Setzer Orchestra -levytyksetkin.

Arvio

BRIAN SETZER ORCHESTRA
Nitro Burnin´ Funny Daddy
Surfdog

Setzerin sinänsä komea big band -vaihe ei tunnu kalvaneen hänen rock-kredibiliteettiään, sen verran vahva paketti tämä kolmen koplan (rytmiryhmänä läskibasisti Johnny Hatton ja rumpali Bernie Dresel) levyttämä uutuus on, jos sitten olivat monet Brian Setzer Orchestra -levytyksetkin.

Homma startataan kuin kiihdytysajo nopeatempoisilla riffitulituksella Sixty Years, jolla pohditaan enemmän elämän rajallisuutta kuin rock and rollin ikuisuutta. Kakkosvaihde Don´t Trust A Woman (In A Black Cadillac) on vieläkin rempseämpi Led Zeppeliniltä kierrätettyine riffeineen, mutta levyn puitteisiin mahtuu muutakin kuin suoraviivaista paahtoa. Perinteisen oloista howdown-hilipatipippaa tarjoillaan When The Bells Don´t Chimella, Rat Pack Boogie -instrumentaalilla Setzer antaa mielikuvituksensa laukata otelaudalla mielin määrin. Drink Whisky And Shut Up luotsaa homman kohti bluesia, pääosassa yltiöpäinen riffittely.

Kaihoisasti laukkaava cover-pala Wild Wind nostaa esiin mielikuvat aavoista preerioista ja pioneereista, joita nainen ei pysty metallirenkailla kahlitsemaan. Ehkä kaikkein suurin yllätys säästetään loppuvaiheen To Be Lovediin, joka on tyyliteltyä ja tyylikästä doo-wopia.

Jos joku on sitä mieltä, että pitkälti 50-luvun eri rock and roll -tyyleihin nojautuva soitanto on tylsää ja itseään toistavaa, tämä nitroa polttava vänkä setä osoittaa hänen olevan täysin väärässä. 

Lisää luettavaa