BRIAN SETZER ORCHESTRA: Ignition!

Twang-mobiili kiihtyy sekunnissa täysille kierroksille Setzerin laatuvarmoilla sytytystulpilla. Käynnistyskipale Ignition rouhaisee kumit savuten aina ensimmäisten Stray Cats -levyjen vetopyörän voima-asteille. Notkea Brighton-komppi piiskaa dynamiittista iskukykyä Brianin huimaan comeback-kitarointiin. Autoerotiikka ei ole koskaan kuulostanut ihan näin kiimaiselta tai mekaniikka niin pornahtavalta. Siitä onkin hyvä rynnäköidä aihepiirin polttavina hehkuvien moottorien, paukkuvien peltien ja paksua savua suitsuttavien pakoputkien pariin.
Elviksen kunnian päiville vinkkaava levyprojekti on Setzerin syrjähyppy dynaamisen trion pariin muhkeasti swinganneen Orchestran kitarakapellimestarin tehtävistä. Mukaan temmattiin vain basisti Mark Winchester ja rumpali Bernie Dresler. Kolmikon raameissa Setzer revittää ja venyttää sähköista rautalankaa sydämensä kyllyydestä ytimekkääksi karsitun bändisoinnin myrskyävässä sydämessä. Rock'n'rollin, hot rod -rautojen ja kuumien kimulien maailmassa liikkuvat laulut ovat uutta ja ehtaa Setzeriä silloinkin kun hän laukkaa aaveratsastajien tahtiin tai jodlaa rankan rockabillyn sahköshokeissa.
Soololevyillään Setzerillä on ollut hajanaisia kunnianhimoja yleispätevämmän (lue: tylsemmän) aikuisrockin suuntaan, mutta nyt ovat standardit paljon paremmin kohdallaan vuoteen '59 pysähtyneen aikaraudan ja alter ego Johnny Koolin (part 2 muuten) merkeissä. Lukuunottamatta genevincent-viisteistä ekskursiota meksikolaisiin paheisiin (Santa Rosa Rita) ja virtuoosimaista Malaguena-instrumentaalia '68 Comeback Special reuhuaa ronskeinta rock'n'rollia, mitä vähään aikaan on lätkäisty tiskiin.