BUILT TO SPILL: Ancient Melodies Of The Future

Idaholaisen Doug Martschin Built To Spill lähentelee kymmenettä vuottaan, eikä heidän musiikkinsa ole sattumalta muuttunut helpommin lähestyttäväksi. Yhtyeen viides studiolevy Ancient Melodies Of The Future on kaikkea mitä edellinen studio-lp Keep It Like A Secret oli. Levyn nimeä myöten itseironista, puhdasta amerikkalaista indiepoppia. Alkupään pitkähköjen Neil Young -jamien sijaan yhtye soittaa ytimekkäitä voimapopkappaleita, joiden psykedeliakitarat ja koskettimet pitävät huolta siitä, että äänimaailma ei latistu huonoksi beatlespastissiksi.
Kokonaan Youngia Martsch ei ole tietenkään hylännyt. Melankolisen, voimakkaan kitaran ajama Don´t Try ei olisi ollut vieras Rust Never Sleepsillä, ja herkästi helisevällä Alarmilla hänen laulunsa kuulostaa puoliksi Teenage Fanclubin Norman Blakelta ja Youngilta itseltään. Se, mikä Built To Spillin erottaa Fanclubista on kuitenkin kappaleiden synkän rajoilla kulkeva särmä, hermostuttava taide ja psykedelia, joka on puuttunut viime aikojen Fanclub-levyiltä. Silti Built To Spill kykenee samaan kuin Blake ja kumppanit parhaimmillaan – luomaan vapautuneen ilmapiirin, nostamaan kuuntelijan adrenaliinitasoa ja palauttamaan silkalla kitaravallilla uskon rockin tulevaisuuteen.