CANNIBAL OX: The Cold Vein

Arvio julkaistu Soundissa 08/2001.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Cannibal Oxin debyytti on helvetin hieno! Atoms Fam ja hip hop -ikonoklasti El-P kohtaavat The Cold Veinillä ennenkuulemattomissa merkeissä.

Arvio

CANNIBAL OX
The Cold Vein
Definitive Jux

Cannibal Oxin debyytti on helvetin hieno! Atoms Fam ja hip hop -ikonoklasti El-P kohtaavat The Cold Veinillä ennenkuulemattomissa merkeissä.
Company Flow'n riveissä myöhäisen 90-luvun merkkiteoksen Funcrusher Plusin ja instru-LP:n Little Johnny From The Hospitulin tuottanut El-P ei tanssi, ja se on selvä Def Jux -kokoelmalla kuullun Iron Galaxyn New York -vision jyrähtäessä torvilla käyntiin. Vordulin, Can O:n tiukemman MC:n, abstrakti, vapaa ja sielukas soolo loppuu El-Producton "And if there`s crack in the basement?" -huudahdukseen. Pettymys ei ole suuri mikin siirtyessä Vast Airelle: "Crackheads stand adjacent/Anger displacement/Two step arrangements/You were a still born baby/Mother didn`t want you, but you were still born/Boy meets world/Of course his pops is gone/What you figure/That chalky outline on the ground is a father figure". Kaikin puolin vaikuttavaa materiaalia riittää tuhlailevan paljon.
Tekniikkaa, mielenkiintoisia teemoja, upeata tuotantoa ja vahvoja yksilösuorituksia pursuavan The Cold Veinin selkein ja nautittavin ominaisuus on myös sen olennaisin: hyvä musiikki, hyvä hip hop. Vaikka levystä löytyy mielenkiintoisia puolia – runoilua, flow't, vapaata mittaa, sointuja ja soundeja – siinä missä esimerkiksi vaikeaksi mielletystä Anticon-tuotannosta, se on yhtä lähellä MF Doom – ja The Grouch -klassikoiden selittämätöntä maanläheistä magiaa.
The Cold Veiniä kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, millainen vaikutus sillä tänään saattaisi olla, jos Funcrusheria ei oltaisi koskaan kuultu New Yorkin Queensin ulkopuolella. Levy on mielenkiintoinen, koska yhtä inspiroitunutta tuotantoa kuulee aniharvoin, mutta poikkeuksellisen siitä tekee se, että vastaavaa ei olla ennen kuultu väkevän katumentaliteetin kanssa. El-P:n biiteille voisi yhtä hyvin kuvitella kulta-ajan Black Moonin tai Smif-N-Wessunin.
Cannibal Ox elää kulta-aikaansa juuri nyt, eikä edistyksellisellä Def Jux -levy-yhtiöllään Aesop Rockin, Lifin ja Mursin kaltaisia artisteja julkaiseva El-P osoita hiipumisen merkkejä. Kiitos Def Juxin: nyt on Philip Glass -samplejen, feenikslinnun, pulujen, avaruuden ja kylmyyden aika! 

Lisää luettavaa