CESSNA: Terminus

Luulin, että Cessna-yhtye on jo kuollut ja kuopattu, mutta Terminus on kaikkea muuta kuin henkitoreissaan sinnittelevän bändin tuotos. Se on etäisen tyylikäs ja monipuolinen pitkäsoitto, joka lievästä varovaisuudestaan huolimatta jakaa runsaasti lämpöä kuuntelijalle.

Brittivaikutteisen kitarapopin sijaan Cessnan nykyinen soundi muovautuu pitkälti erilaisten koskettimien, pehmeiden efektien ja unenomaisen laulun kautta. Varsinaista riffittelyä tai hoilotettavia kertosäkeitä ei Terminus-levyllä ole juuri lainkaan. Poikkeuksen tekee piskuinen Book-kappale, jonka orastaviin garagerock-vaikutteisiin horjuva nokkahuilusoolo tuo hauskan lisäsävyn.

Iän mukanaan tuoman kypsyyden kytkykauppana kulkee usein myös tylsyys, mutta tältä taudilta on Cessna melko hyvin välttynyt. Särmikkyyden sijaan Terminus yllättää keskittyneen kuuntelijansa pienillä, mutta sitäkin kekseliäämmillä soundillisilla jipoilla. Pitkät ja harkitut kaaret saavat sopivaa vastapainoa muutamista intensiivisemmistä rykäisyistä, mutta valitettavasti vain levyn keskivaiheilla. Sekä pitkäsoiton alku- että loppupuoli olisivat kaivanneet tuekseen jotain This Will End In Tearsin kaltaista. Biisijärjestyksestä on yleensä turha nipottaa, mutta tällä levyllä se vaikuttaa muutenkin hieman epäloogiselta. Paasikiven-Kekkosentie-kappaleen kaltainen häröily ei varsinaisesti houkuta kuuntelemaan levyä hamaan loppuun asti.

Puutteistaan huolimatta Terminus-levyyn tutustuminen palkitsee siihen uhratun vaivannäön. Pitkäsoiton laajasta vaikutteiden kirjosta voi halutessaan piirtää janoja Serge Gainsbourgin ja Velvet Undergroundin kautta Lunaan ja Tindersticksiin asti. Nimiä voisi helposti luetella toisen mokoman lisääkin, mutta varsin tukevasti omilla jaloillaan Terminus seisoo.