Kouvolalainen Cheerleaders United jatkaa kakkosalbumillaan Heartbreak Satellitesin (2004) linjoilla. Kitaristi Petteri Rautiaisen ja jo Loose Prickin ja Going Publicin riveissä kuullun laulaja Timo Rannan biisejä sekstettinä työstävä yhtye poimii melodiseen ilmaisuunsa vaikutteita kitaravetoisen popin menneiltä vuosikymmeniltä 60-luvulta lähtien.
Joka puolella sikiäviä hetkellisiä tähdenlentobändejä pidemmän musiikillisen perspektiivin omaava Cheerleaders United ei ole kitarajohtoisuudestaan huolimatta kovinkaan rankka saati aggressiivinen yhtye. Myöskään kova vauhti ei ole tällä levyllä itseisarvo. Ryhmän valtteina ovat huolella kirjoitetut biisit, sovitustyön hienovaraisuus ja ylipäätään tasainen vankka osaaminen. Motown Punksilla moottorikaupungin soulinen rytmi sulautuu London Callingin aikaiseen The Clashiin ja Resurrection Streetillä bändi täräyttää kitaroihinsa painavampaa riffivoimaa. Runsaslukuisista balladeista yhtye jättää In The Waking Hourin albumin finaaliksi.
Motorcade City on sinänsä oivallinen albumi, mutta lopullinen erinomaiseksi tekevä terävyys Cheerleaders Unitedin otteista puuttuu.