CHOCOLATE GENIUS: Godmusic

Marc Anthony Thompson, Abe Laboriel Jr, Curt Bisquera, Kevin Salem, Jamie Muhoberac ja muut (ulomman linjan) Suklaanerot ovat edenneet kolmessa vuodessa Black Musicista Godmusiciin. Levyjen välissä Thompson on osallistunut Prince- ja Hendrix-tribuutteihin ja tehnyt sekä teatteria (Iceland) että teatteri/filmimusaa (Urbania, A Huey P. Newton Story).

Godmusic osoittautuu huomattavasti loistavaa edeltäjäänsä vaikeammaksi tapaukseksi. Tempot ovat yhtä hitaita kuin ennenkin, mutta avaruudessa kuin hidastettuna leijuvaa sointia on rukattu ajattomasta modernimmaksi, avantgardemmaksi. Kitarat – asialla on Marc Ribot'n ja Chris Whitleyn kaltaisia taitureita – kirskuvat välillä kuin hammasporat ja syntikat/mellotronit urisevat kuin laboratoriossa. Toisaalla piano tai viulu soivat täysin luonnollisesti. Sävellykset ovat nytkin pääasiassa Thompsonin heiniä. Muutamat niistä hän laulaa kuin kolmen vuorokauden juopottelun jälkeen. Jälleen löytyy yksi kaunis mutanttisoul-balladi (Love). Jos Planet Rock on selvästi crackia vastaan niin muutamat lyriikat, kuten The Eyes of The Lord tai Bossman Piss – jossa Thompson kysyy itseltään am I gay or just tired? – jäävät todella hämäriksi. To Serve Youn voi käsittää suorastaan uskonnolliseksi lauluksi.

Pakko myöntää, että muutaman kuuntelun jälkeen en ole saanut tästä ameebasta kunnon otetta. Useimmista kilpailijoistaan se kuitenkin erottuu lokeroimattomuudellaan. En ole kovin yllättynyt, jos pariin outoon instrumentaalin ja sekopäiseen bonus-raitaan päättyvä Godmusic myöhemmin kasvaa lisää mittaa.