Texasin Austinista tulevaa Chris Duartea on joillain tahoilla hehkutettu Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin manttelinperijäksi. Sitä tämänkin levyn muutama raita yrittää epätoivoisesti todistaa. Minua ne eivät vakuuta yhtään. Duarte on pätevä kitaristi idoliensa tyylin matkijana, mutta yrittäessään karjua kuin SRV hän kuulostaa rääkyvältä murmelilta.
On Duartessa toinenkin puoli. Cross My Heart sytkyttelee ilmavasti, kitara soi aivan eri tavalla, paljon jatsahtavammin, ja puristamaton (tosin ei kovin sykäyttävä) laulu tulee kuin eri henkilöstä. Soolo ilmentää näkemystä. Waitin’ On You loikkaa Albert Kingin ja varsinkin Robert Crayn linjalle aika keskinkertaisin tuloksin.
Matt Stallardin ja Chris Burroughsin rytmityössä ei ole moittimista. Kun kolmikko paneutuu Jimi Hendrixin ja varhaisen Peter Greenin leikkauspisteessä Cold Cold Dayn tai Hamra St:in tapaisiin tunnelmallisiin instrumentaaleihin, jälkeä kuuntelee mielikseen. Jälkimmäinen kuulostaa Hendrixin 3rd Stone From The Sunin jatkolta.
Kokonaisuutena Infinite Energy on kiusallisen jakomielinen.