Hoidetaan se ilmeisin pois tieltä heti kärkeen. Tämä on hippimusaa. Black Crowesin laulajana tunnetuksi tullut Chris Robinson oli Brotherhood-retkueensa kanssa tien päällä vuoden päivät ja vei sen sitten studioon. Tuloksena levy, jolla on seitsemän kappaletta ja pituutta tunti. Yksikään kappale ei mene alle seitsemän minuutin. Voisi olla totaalinen katastrofi.
Brotherhoodilla on hihassa pari ässää, joiden ansiosta tästä ei tullut pannukakkua. Robinson on huomattavasti ilmaisuvoimaisempi laulaja kuin nykyajan hippi- ja jamibändeillä yleensä. Kitaristi Neal Casal kuulostaa Jerry Garcialta parhaalla mahdollisella tavalla. Levyllä ei tarvitse kuunnella omaan turpeuteensa tukehtuvia, henkisellä Les Paulilla soitettuja pentatonisia machoriffejä.
Jos vielä jatketaan, niin Adan MacDougall on aivan älyttömän hyvä soittamaan analogisynia. Ja viimeisenä muttei millään muotoa vähäisimpänä, bändin kappaleet kuulostavat lauluilta, eivät biologian luokan muoviluurangoilta, joiden ainoa tehtävä on päästää bändin jäsenet pätemään sorminäppäryydellään.
Big Moon Ritual on todella mukava levy, muttei kuitenkaan räjäytä tajuntaa. Tässä bändissä on kyllä kova potentiaali.
Chrisin veli Rich ei muuten soita Brotherhoodissa. Ihan hyvä sivallus.